perjantai 18. kesäkuuta 2010

Tuparilahjoista

Muutto on toivottavasti pian edessä, ja mieltäni lämmittää ihmisten ajattelevaisuus. Pesulan asiakkaista osa on käsittämättömän tympeitä ja töykeitä, mutta monen kanssa olen jopa ystävystynyt tässä parin vuoden aikana. Useimmilla heistä on vakiopäivät, jolloin pyykit pestään, ja tiedän odottaa heitä tiettynä päivänä, ja jopa kellonaikana. Keskiviikkoisin töiden jälkeen pesulaan tulee Marilyn, perjantaisin iltapäivällä Colleen, ja sunnuntaiaamuisin Dave. Muilla "pesulakavereillani" ei ole vakiaikoja, heihin törmään silloin tällöin. Partanaisen vakipäivä oli pitkään lauantaiaamu, mutta toivon, että huominen on poikkeus tähän sääntöön. Hänen ollessaan pesulassa tunnen jatkuvaa tarvetta pestä ja desinfioida käsiäni. Mikä ikinä partanaista vaivaakin, en halua tartuntaa.

Ensimmäinen tuparilahjamme tuli anopilta, tottakai. Saimme tarpeellisia tarvikkeita, kuten ketsuppia ja maapähkinävoita (yök!). Torstaina töihin saavuttuani minua odotti tuparilahja yhdeltä vakiasiakkaalta, mutta en tiedä mikä se on. Mary neuloo usein pyykkejään pestessään, ja lahja on hänen neulomansa jutska. En tiedä onko se kaulahuivi, vai jonkinlainen patalappuviritys. Kukaan muukaan ei tiedä neuloksen käyttötarkoitusta, toivottavasti saan sen jotenkin selville Maryn seuraavan kerran nähdessäni. Maryn sydämellisyys ilahdutti minua suunnattomasti, vaikka itse tuparilahja ei välttämättä ihan ole mieleinen.

Tänään entinen työkaverini MaryLou piipahti työvuoroni aikana minua moikkaamassa. Juttelimme pitkän tovin, ja hänkin antoi meille tupaantuliaislahjan. MaryLou on herttainen mamma, maailman kiltein ja ajattelevaisin, mutta valitettavasti ajatuksemme kauniista esineistä ei välttämättä käy yhteen. Saimme kultareunaisen kukikkaan kukkalautasen, joka lahjan antajan mielestä oli hyvin kaunis ja naisellinen, ja ehdottomasti minun tyyliseni. En tarkoita olla ilkeä ja kiittämätön, arvostan molempien lahjojen takana olevaa sydämellisyyttä ja ajatusta kovasti. Tuntuu siltä, että olen vaikuttanut jollain tapaa näiden ihmisten elämään, ja he kokevat minut ystäväkseen, ja haluavat toivottaa onnea uuteen kotiin. Minun ongelmani on se, että naamastani näkee, jos jokin asia ei minua miellytä. Pelkäänkin, että en pysty näyttelemään tarpeeksi uskottavasti ilahtunutta, ja päädyn loukkaamaan näitä ihania ihmisiä. Ehkä tästä painunkin viettämään loppuillan peilin edessä hymyjä ja ihastuneita huokauksia harjoitellen! :)

4 kommenttia:

whissana kirjoitti...

Hahahaha.. voi voi. Mua nauratti sun lahjat. :D No, sa voit hymyilla aidosti sen sydamellisyyden takia ja antaa niiden luulla etta hymyilet siksi etta oot niin ihastunut saamiisi lahjoihin. :D

whissana kirjoitti...

Hahaha, voi voi. Mua nauratti niin kovasti sun lahjat! :D No, ehka sa voit hymyilla aidosti niiden ajattelevaisuudelle ja antaa niiden luulla etta hymyilet siksi etta oot niin onnessas saamistasi lahjuksista. :D

Anonyymi kirjoitti...

Heissan, joko olet selvittänyt mystisen neuleen funktion?

Täällä Suomessa on tämän kesän hittinä neuloa ekologisia tiskirättejä bambulangasta - bambukuitu on itsessään antibakteerista ja luonnonkuituna maatuu kun siitä aika joskus jättää. Tuntuu käteen aika samanlaiselta kuin pehmeä puuvilla. Oletko mahdollisesti saanut semmoisen?

t. Kaimaani

Maiju kirjoitti...

Kysyin lahjan antajalta sen tarkoitusta, ja kaulahuivihan se on. Sen saa kerran kierrettyä kaulan ympäri, ja sitten liperit jää tohon rinnustalle. Huivin toinen pää pujotetaan lenkin läpi, joten huivia ei tarvitse sitoa tai solmia. Taidan kuitenkin käyttää sitä pannulappuna..

Pitääkin muuten tarkistaa, saako täältä bambulankaa.