perjantai 30. heinäkuuta 2010

Muueurooppalainen

Keskiviikkona olin jälleen testattavana, tällä kertaa tulevaa kouluilua silmällä pitäen. Osallistuin englanninkokeeseen, joka oli suunniteltu äidinkielenään englantia puhuville, ja sain hyvät pisteet. Kielioppini oli melkein virheetöntä. Nam! Luetunymmärtäminenkin meni hyvin, vaikken kaikkia sanoja tiennytkään. Testin lopuksi minun piti syöttää koneelle taustatietoja, esimerkiksi osoitteeni ja äidinkieleni. Kumma kyllä suomi ei ollut kielivaihtoehtolistalla, minun piti lisätä se kohtaan "muut kielet". Seuraava kysymys koskikin sitten alkuperämaata, minun siis. Made in Finland ei ollut taaskaan vaihtoehtona, Euroopan maista vain Englanti oli erikseen mainittu. Minun piti siis valita synnyinmaakseni "other Europe", joten olen othereuropean, eli muueurooppalainen. Muukalainen mikä muukalainen. Siinäpä sitten miettivät, että miksi muueurooppalainen osaa kirjoittaa sanoja oikein, ja kanukit eivät. Uskomattoman vaikeita ovat esim. sanat their, they're ja there. Minun mielestäni niiden merkitykset ovat hyvin selvät, eikä sekaannuksia voi tulla. Puolet kanadalaisista sekoittaa ko. sanat iloisesti keskenään. Sama ilmiö sanojen to ja too kanssa, sekä were, we're ja where. Notta silleen. Oli mulla jotain muutakin marmatettavaa, mutta ne murheet tässä olutta imiessä unohtuivat.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juosten kustu

Olen Agentti Apan kanssa monesti keskustellut pohjois-amerikkalaisesta rakennuskulttuurista. Työn laatu on huonoa, ja virheet ja viat peitetään maalilla, tai vaikkapa tapetilla. Tai jeesusteipillä. Appivanhempieni talon katon muodostavat "kattotiilet" alkoivat irtoilla, joten appiukko liimasi ne superliimalla takaisin paikoilleen. Uudessa, sittemmin tuhoutuneessa, kodissamme tapetilla oli peitetty reikiä seinissä. Kylpyhuoneisiin muodostuvaa hometta pestään vähän pois, ja sitten maalataan uusi maalikerros päälle. MacNeilien talossa yläkerran kylpyamme vuosi vettä rakenteisiin, ja alakerran kattoon ilmaantui kosteusläiskä. Ei muuta kuin uutta maalia kattoon, ja valmista tuli! En nyt käy väittämään, että Suomessa rakennukset olisivat täydellisiä, mutta jotenkin olen tottunut siihen, että kun korjataan tai rakennetaan, niin se tehdään kunnolla, tai ainakin parhaimmalla mahdollisella tavalla. P-amerikkalaisilla on järkyttävän suuri itsetunto, ja täällä jokainen uskoo aidosti olevansa remonttireiskoista parhain ja pätevin. Tällä asenteella varustettuna miehet sitten remontoivat omaa kotiaan, mistään mitään oikeasti tietämättä. Suomessa paikalle kutsuttaisiin putkimies tai sähkömies, täällä haetaan kellarista työkalupakki ja ruuvaillaan ja teippaillaan vähän jotain, jotta näyttäisi että ongelma on korjattu. Juosten kuseminen on tavallista myös esimerkiksi tietyömailla, kuopat peitetään parilla lapiollisella jonkinnäköistä asfalttimurskaa, jota ei kuitenkaan tasoiteta tai tiivistetä, vaan se jätetään ikäänkuin pikisenä hiekkana siihen kuoppaan. Sitten parin kuukauden päästä siihen tuodaan lisää pikimurskaa jne. Tässä naapurustossa on todella huonossa kunnossa ollut tie, jota alettiin viime syksynä korjata. Vanha pinta jyrsittiin pois ja kuoppia tasoitettiin. Tänä kesänä koko tie pinnoitettiin uudestaan, mutta nyt, kolme viikkoa uuden asfalttikerroksen levittämisestä, tie on jo kuoppainen ja pinta alkaa halkeilla. Miksi tietä ei pohjustettu kunnolla? Nyt hyväkuntoisen tien sijaan tuloksena on tie, joka ensi keväänä roudan sulaessa on perunamaata muistuttava polku, ihan kuten se oli ennenkin. Tämä on yleistä, korjaillaan ja paikkaillaan vähän sinne päin mielummin sata kertaa, kuin tehdään kerran kunnolla.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Loma

Normaalit ihmiset pääsevät kesälomalla eroon työpaikasta, ottavat rennosti ja matkustelevat. Maijulla ei tänä kesänä ole lomaa, mutta edessä on kolmen päivän kesälomaan verrattava anoppivapaa. Pääsin eroon anopista, otan rennosti, enkä tiskaa! Hah! On jokseenkin surullista, että tarvitsen lomaa toisesta ihmisestä. Jos vakuutusmiehet ja remonttireiskat hoitaisivat hommansa vähän nopeammin, lomasta tulisi pysyvä olotila! Ja kukapa ei haluaisi olla aina lomalla.

Niles, rakas siiliotukseni, on osoittautunut hankalaksi manikyyriasiakkaaksi. Nilesin kynnet pitäisi leikata, mutta leikkausyritykset johtavat piikkipalloksi käpertyneeseen siiliin, yleensä minun sormeni ovat ko. piikkipallon sisällä. Mahtaisiko kynsiä lyhentää hiekkapaperin päällä kävely? Vähän niinkuin kynsiviilakokolattiamatto. Siinäpä liikeidea, saa varastaa.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kalakärpäset

Unohdin mainita, että jokakesäinen kalakärpäsviikko on alkanut. Viikon ajan pilantuneelta kalalta haisevat hyönteiset saapuvat jostain yöllä parittelemaan joen ylittävän sillan valojen tuntumaan, ja kuolevat aamun koitteessa. Lopputuloksena on kalalta haiseva silta. Näin helteellä koko Caledonia haisee mädältä kalalta. Nam! Toivoin tänä kesänä välttäväni kalanhajun muuttamalla Hamiltoniin, mutta toisin kävi. Viime kesänä kalakärpäset siivottiin päivittäin sillalta, sillä ne aiheuttavat kolareita (ne ovat liukkaita, ja autoilijat jarruttaessaan eivät osaa ottaa kärpäsliukkautta huomioon). Tänä aamuna hyönteiset olivat edelleen sillalla, eikä niitä oltu siivottu päivällisaikaan mennessä. Kuolleiden kärpästen päällä pyöräilyssä on se haittapuoli, että kalanhaju tarttuu myös polkupyörääni. Jos ette usko tarinaani kalakärpäsistä, voin lähettää muutaman kirjekuoressa sinne Suomeen.

Söpö

Kanadassa on tapana järjestää bileet ennen häitä. Bileisiin pitää ostaa lippu, ja juhlien tarkoitus on kerätä rahaa häitä varten. Lauantaina oli Melissan ja Taylorin Stag&Doe/Jack&Jill-bileet. Rakkailla juhlilla on monta nimeä. Illan aikana minua kehuttiin söpöksi useaan otteeseen ventovieraiden ihmisten taholta. Mitä minulle on tapahtunut? SÖPÖ? Miten olis ilkeä ja kylmä, tai pelottava ja mahdollisesti vaarallinen? Juhlat olivat suuri menestys, rahaa tuli ovista ja ikkunoista, ja morsiusparilla oli hauskaa. Ja Maiju oli söpö --

Toinen paikallinen tapa, tai ainakin asia johon en Suomessa koskaan törmännyt, on pyyhkeiden pyykkääminen jokaisen käyttökerran jälkeen. Henkilökohtaisesti koen olevani suihkun jälkeen sen verran puhdas, ettei kuivaamiseen käytettyä pyyhettä tarvitse heittää pyykkikoriin. Kuulun kuitenkin vähemmistöön pesulahaastatteluideni perusteella. Monet käyvät suihkussa parikin kertaa päivässä, ja tarvitsevat aina puhtaan pyyhkeen kuivatakseen itsensä. Eräs nainen pesi pesulassa viisihenkisen perheensä pyykkejä, kuulemma neljä perheen viidestä jäsenestä käy suihkussa kaksi kertaa päivässä. 9 kylpypyyhettä pyykkiin per päivä. Siihen päälle sitten vielä käsipyyhkeet sun muut. Kuvittelevatko ihmiset asuvansa hotellissa?

Vesiputous

Keith oli viime viikon kesälomalla. Meidän piti viimeistellä remontti, ja muuttaa uuteen kotiin. Perjantaina 9.7 ajoin asunnolle viedäkseni sinne verhon ja henkareita. Ulkona satoi, ja kun avasin ulko-oven ja astuin sisään, sielläkin satoi. Rappusia alas valui vettä kuin vesiputouksessa. Katosta satoi vettä. Unelma muutosta uuteen kotiin sammui siihen paikkaan, ja anoppilassa olemme edelleen. Kukaan ei tiedä, miten pitkään. Putkimies oli kiristänyt jonkun liitoksen liian tiukkaan, putki halkesi ja rikkoutui riittävästi juuri niiden kahden päivän aikana, kun olimme autottomina jumissa helteisessä Caledoniassa. Vakuutus onneksi korvaa remontin, mutta tapahtuneesta on nyt 1,5 viikkoa, eikä remontti ole vielä edes alkanut. Tieto siitä, että en pääse omaan kotiin vielä ainakaan pariin kuukauteen oli kuin isku vasten naamaa. Ei siis mikään pieni lätkäisy, vaan tiukka oikea suora.

Onni onnettomuudessa on vakuutus. Olimme vakuuttaneet asunnon, ja se korvaa suurimman osan uudelleenrakennuksesta. Taloyhtiön vakuutusyhtiö korvaa myöskin oman osansa, ja sitäpä tässä nyt sitten odotellaankin että he pääsisivät sopuun siitä, kuka maksaa ja mitä. Lopputulos on varmasti loistava, saamme uuden keittiön, uudet lattiat alakertaan, sähköviritykset saatetaan ajan tasalle, seiniin lisätään eristeitä. Suuren suuri miinuspuoli on se, että emme päässeet muuttamaan omaan kotiin. Vakuutusyhtiö majoittaisi meidät motelliin tai jonnekin vuokralle, pois täältä ahdistavasta paikasta. Keith ei halua muuttaa. Arvaatteko, mitä mieltä minä olen asiasta?

Johtopäätökseni tästä kaikesta on seuraava: vakuutus on ihana asia. Usein vakuutusta maksaa ihan turhaan, mutta kun jotain tällaista tapahtuu, on ihanaa kun joku muu kantaa taloudellisen vastuun. Olisi se matkavakuutuskin ollut viime joulun reissulla aika kiva juttu. Ehkä sitten ensi kerralla..

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Helleaalto

Sulavin sormin kirjoitan täältä tropiikista. Lämpötila on noussut viime päivinä vaarallisiin lukemiin, tai ainakin helteestä varoitettiin ihan televisiossa. Huomasin lamauttavan kuumuuden ilman TV:n apuakin, mutta monet kanukit varmasti jäisivät pimentoon ilman telkkaria. Suomessa kaipailin tuuletinta muutamana kuumana kesäyönä, täällä tuuletin auttaa yhtä paljon kuin kuppi teetä autiomaassa. Pitänee mainita, että olen tyytyväinen, ettemme vielä asu oikeasti ilmastointilaitteiston hylkäämässä uudessa kodissamme, siellä nimittäin vasta onkin kuuma! Viime yönä, vaikka ilmastointi olikin päällä, jouduin evakkoon alakerran sohvalle, vähän viileämpään ilmastoon. Ja sitten jotkut vielä nauttivat tästä kelistä! Haloo! Miten on mahdollista nauttia +32 asteen helteestä, joka tuntuu ihanan ilmankosteuden ansiosta +45 asteelta?? Kokeilunhaluisille suomalaisille ehdotankin kanadasimulaattoria, sauna lämpiämään ja sinne mars istumaan vaatteet päällä koko päiväksi. Yöksi voitte ottaa vaatteet pois. Sanomattakin lienee selvää, että olen jälleen suututtanut ihmisiä valittamalla tästä lamauttavasta kuumuudesta, tästä kun tosiaan kuuluisi nauttia. Minä saan kuitenkin valittaa, sillä en vingu talvipakkasten paukkuessa, enkä syyssateiden rummuttaessa naamani tunnottomaksi pyöräilyreissujen aikana. Kerran vuodessa saa valittaa, vaikka mikä olisi!

Niles, rakas afrikkalainen siiliotukseni, tuntuu nauttivan kuumuudesta. Kenties kelit muistuttavat kodista samalla tavalla kuin viimeviikkoiset lämpimät päivät ja ihanasti viilenneet kesäyöt muistuttivat minua Suomesta. Ensi kesänä saan toivottavasti tilaisuuden esitellä yöttömän yön Keithille, ja rokkifestareillekin olisi kiva siinä sivussa päästä! Jesh! Suomen kesässä en olekaan ollut pariin vuoteen, visiitit ovat ajoittuneet pimeimpään talviaikaan.

Olen täällä tutustunut englantilaiseen Hannahiin, joka on ollut Kanadassa minua pidempään, mutta suunnilleen samasta syystä. Puhumme usein eurooppalaisista juuristamme, ja miten omituisilta tietyt kanadalaiset tavat vaikuttavat. Ilmeisesti sekä Suomessa että Englannissa kehuja on vaikea saada, eikä positiivisia kommentteja pukeutumisesta tai vaikkapa uudesta kodista juuri heru. Täällä asia on toisin, mutta minä tälläisenä perusrealistina usein kuvittelen haistavani valheellisen kehun, ja pidän ihmisiä pinnallisena, ja jopa valehtelijoina. Hannah suhteutuu kehuihin ihan eri tavalla eikä hänellä ole edes käynyt mielessä, että joku valehtelisi ja sanoisi jotain, mitä ei tarkoita. Hänen mielestään ihmiset täällä ovat paljon miellyttävämpiä kuin kotoenglannissa, iloisempia ja ystävällisempiä. Se, minkä minä tulkitsen valheellisuudeksi ja pintakiilloksi, onkin Hannahin mielestä aitoa ystävällisyyttä. Toivon Hannahin olevan oikeassa, ja päätinkin yrittää suhtautua kehuihin positiivisemmin, ja nauttia niistä vaikka ne olisivatkin valhetta vaan. Tuleehan niistä hyvälle tuulelle, joten yritän uskotella itselleni niiden olevan totta.