tiistai 6. heinäkuuta 2010

Helleaalto

Sulavin sormin kirjoitan täältä tropiikista. Lämpötila on noussut viime päivinä vaarallisiin lukemiin, tai ainakin helteestä varoitettiin ihan televisiossa. Huomasin lamauttavan kuumuuden ilman TV:n apuakin, mutta monet kanukit varmasti jäisivät pimentoon ilman telkkaria. Suomessa kaipailin tuuletinta muutamana kuumana kesäyönä, täällä tuuletin auttaa yhtä paljon kuin kuppi teetä autiomaassa. Pitänee mainita, että olen tyytyväinen, ettemme vielä asu oikeasti ilmastointilaitteiston hylkäämässä uudessa kodissamme, siellä nimittäin vasta onkin kuuma! Viime yönä, vaikka ilmastointi olikin päällä, jouduin evakkoon alakerran sohvalle, vähän viileämpään ilmastoon. Ja sitten jotkut vielä nauttivat tästä kelistä! Haloo! Miten on mahdollista nauttia +32 asteen helteestä, joka tuntuu ihanan ilmankosteuden ansiosta +45 asteelta?? Kokeilunhaluisille suomalaisille ehdotankin kanadasimulaattoria, sauna lämpiämään ja sinne mars istumaan vaatteet päällä koko päiväksi. Yöksi voitte ottaa vaatteet pois. Sanomattakin lienee selvää, että olen jälleen suututtanut ihmisiä valittamalla tästä lamauttavasta kuumuudesta, tästä kun tosiaan kuuluisi nauttia. Minä saan kuitenkin valittaa, sillä en vingu talvipakkasten paukkuessa, enkä syyssateiden rummuttaessa naamani tunnottomaksi pyöräilyreissujen aikana. Kerran vuodessa saa valittaa, vaikka mikä olisi!

Niles, rakas afrikkalainen siiliotukseni, tuntuu nauttivan kuumuudesta. Kenties kelit muistuttavat kodista samalla tavalla kuin viimeviikkoiset lämpimät päivät ja ihanasti viilenneet kesäyöt muistuttivat minua Suomesta. Ensi kesänä saan toivottavasti tilaisuuden esitellä yöttömän yön Keithille, ja rokkifestareillekin olisi kiva siinä sivussa päästä! Jesh! Suomen kesässä en olekaan ollut pariin vuoteen, visiitit ovat ajoittuneet pimeimpään talviaikaan.

Olen täällä tutustunut englantilaiseen Hannahiin, joka on ollut Kanadassa minua pidempään, mutta suunnilleen samasta syystä. Puhumme usein eurooppalaisista juuristamme, ja miten omituisilta tietyt kanadalaiset tavat vaikuttavat. Ilmeisesti sekä Suomessa että Englannissa kehuja on vaikea saada, eikä positiivisia kommentteja pukeutumisesta tai vaikkapa uudesta kodista juuri heru. Täällä asia on toisin, mutta minä tälläisenä perusrealistina usein kuvittelen haistavani valheellisen kehun, ja pidän ihmisiä pinnallisena, ja jopa valehtelijoina. Hannah suhteutuu kehuihin ihan eri tavalla eikä hänellä ole edes käynyt mielessä, että joku valehtelisi ja sanoisi jotain, mitä ei tarkoita. Hänen mielestään ihmiset täällä ovat paljon miellyttävämpiä kuin kotoenglannissa, iloisempia ja ystävällisempiä. Se, minkä minä tulkitsen valheellisuudeksi ja pintakiilloksi, onkin Hannahin mielestä aitoa ystävällisyyttä. Toivon Hannahin olevan oikeassa, ja päätinkin yrittää suhtautua kehuihin positiivisemmin, ja nauttia niistä vaikka ne olisivatkin valhetta vaan. Tuleehan niistä hyvälle tuulelle, joten yritän uskotella itselleni niiden olevan totta.

Ei kommentteja: