tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juosten kustu

Olen Agentti Apan kanssa monesti keskustellut pohjois-amerikkalaisesta rakennuskulttuurista. Työn laatu on huonoa, ja virheet ja viat peitetään maalilla, tai vaikkapa tapetilla. Tai jeesusteipillä. Appivanhempieni talon katon muodostavat "kattotiilet" alkoivat irtoilla, joten appiukko liimasi ne superliimalla takaisin paikoilleen. Uudessa, sittemmin tuhoutuneessa, kodissamme tapetilla oli peitetty reikiä seinissä. Kylpyhuoneisiin muodostuvaa hometta pestään vähän pois, ja sitten maalataan uusi maalikerros päälle. MacNeilien talossa yläkerran kylpyamme vuosi vettä rakenteisiin, ja alakerran kattoon ilmaantui kosteusläiskä. Ei muuta kuin uutta maalia kattoon, ja valmista tuli! En nyt käy väittämään, että Suomessa rakennukset olisivat täydellisiä, mutta jotenkin olen tottunut siihen, että kun korjataan tai rakennetaan, niin se tehdään kunnolla, tai ainakin parhaimmalla mahdollisella tavalla. P-amerikkalaisilla on järkyttävän suuri itsetunto, ja täällä jokainen uskoo aidosti olevansa remonttireiskoista parhain ja pätevin. Tällä asenteella varustettuna miehet sitten remontoivat omaa kotiaan, mistään mitään oikeasti tietämättä. Suomessa paikalle kutsuttaisiin putkimies tai sähkömies, täällä haetaan kellarista työkalupakki ja ruuvaillaan ja teippaillaan vähän jotain, jotta näyttäisi että ongelma on korjattu. Juosten kuseminen on tavallista myös esimerkiksi tietyömailla, kuopat peitetään parilla lapiollisella jonkinnäköistä asfalttimurskaa, jota ei kuitenkaan tasoiteta tai tiivistetä, vaan se jätetään ikäänkuin pikisenä hiekkana siihen kuoppaan. Sitten parin kuukauden päästä siihen tuodaan lisää pikimurskaa jne. Tässä naapurustossa on todella huonossa kunnossa ollut tie, jota alettiin viime syksynä korjata. Vanha pinta jyrsittiin pois ja kuoppia tasoitettiin. Tänä kesänä koko tie pinnoitettiin uudestaan, mutta nyt, kolme viikkoa uuden asfalttikerroksen levittämisestä, tie on jo kuoppainen ja pinta alkaa halkeilla. Miksi tietä ei pohjustettu kunnolla? Nyt hyväkuntoisen tien sijaan tuloksena on tie, joka ensi keväänä roudan sulaessa on perunamaata muistuttava polku, ihan kuten se oli ennenkin. Tämä on yleistä, korjaillaan ja paikkaillaan vähän sinne päin mielummin sata kertaa, kuin tehdään kerran kunnolla.

Ei kommentteja: