perjantai 10. syyskuuta 2010

Ensihoitoa

Ensimmäinen, ihana, vapausviikko loppui. Viikonloppu koitti, ja piti palata Caledoniaan. Olisin mielelläni jättänyt tulematta, mutta minkäs teet. Keith oli paluusta mielissään, hänestä oli ihana tulla kotiin. Minä en ollut samaa mieltä.

Anoppi ryntäsi heti ovella vastaan utelemaan viikon (4 päivän) tapahtumista. Yritin paljastaa mahdollisimman vähän yksityiskohtia, hankkikoon oman elämän. Se seurasi minua yläkertaan, takaisin alakertaan, jatkuvasti jotain udellen. John on ilmeisesti raportoinut päivittäin koulutaipaleensa alusta äidilleen, sillä sen kummemmin asiaa tiedustelematta sain raportin Johnin koulun alusta.

Johnista tulee isona ensihoitaja, eli puolentoista vuoden päästä noin suunnilleen. Hän oli ensimmäisten päivien aikana joutunut opiskelemaan hurjasti uusia lääketieteen termejä (minä jouduin vain opettelemaan kemian ja matematiikan termejä vieraalla kielellä, joten omia saavutuksiani en edes viitsinyt mainita) ja tiedon määrä on päätähuimaava. Minun päätäni vain särki ensimmäisten koulupäivien jälkeen, huimausta en havainnut, joten J päihitti minut tässäkin lajissa!

Ensihoitajien tehtäviin kuuluu käsittääkseni melko keskeisesti ihmisten elvyttäminen. He olivat luokkatovereitaan "potilaina" käyttäen harjoitelleet elvyttämistä. Anoppi hihittäen kertoi, että J oli joutunut ihan jopa naista elvyttämään, vaikka siis tällä naisella oli tissit! Siis OMG! No, onhan se tosi noloa, että joutuu kopeloimaan vieraita naisia, mutta eikös se mahda olla osa ko. duunia. Johnin tuleva vaimo oli tästä kuullessaan kuitenkin hermostunut, eli vetänyt hernarit nokkaan. Miten J kehtaa käpälöidä vieraita naisia??!! Siis tietenkin hänen pitäisi ilmoittaa auttavansa vain miespuolisia henkilöitä, ja kenties lapsia. Ei missään nimessä naisia. Onneksi J ei sentään opiskele gynekologiksi, siitä voisi tulla hieman sanomista kotona.

Ei kommentteja: