tiistai 21. syyskuuta 2010

Linja-autolla on hauska matkustaa

Vuosia jatkuneen bussittomuuden jälkeen on oikeastaan ihan kiva matkustaa paikallisbussilla täällä Hamiltonissa. Aikataulujen lukeminen on osoittautunut melko hankalaksi, mutta vain pari kertaa olen ollut myöhässä tai joutunut kävelemään mokailtuani. Lopulta olen aina päätynyt sinne minne pitikin. Opiskelijakortilla saan matkustaa busseilla rajattomasti, joten kouluun ja takaisin kuljen aina bussilla, ja ostarillakin kävin bussin avustuksella. Ne tuntuvat kulkevan melko hyvin aikataulussa, ja pysäkiltä voi soittaa palvelunumeroon, josta kerrotaan pysäkille seuraavaksi tulevat bussit. Kätevää!

Täkäläiset bussit nitisevät ja natisevat aika tavalla, mutta on niissä sentään ilmastointi. Penkit ovat kylki menosuuntaan, ja koska täkäläiset tiet ovat huonossa kunnossa isojen autojen ja vilkkaan liikenteen takia, on välillä aika täristävää kyytiä tuo linja-autoilu. Kanssani bussilla kulkevista suurin osa on opiskelijoita, mutta kyllä sinne kaikenlaisia tyyppejä mahtuu matkaamaan. Kummallista bussikäyttäytymistä olen tutkinut empiirisesti nyt pari viikkoa, ja tässä ovat mullistavan vertailututkimukseni tulokset:

Suomessa bussista yleensä poistutaan keski- tai takaovista. Täällä suurin osa haluaa mennä ulos etuovesta, josta myös tullaan sisälle. Sanomattakin on selvää, että eihän siitä mitään tule, varsinkaan kun täällä ei kuulu tapoihin päästää ulostulijoita missään tilanteessa ensin ulos, vaan mielellään ryysitään heti sisään kun ovet aukeavat.

Penkkien ollessa melko täynnä, tai vapaiden paikkojen ollessa epäilyttävien ihmisten vieressä, ihmiset jäävät seisomaan. Tätä näin Turussakin, mutta yleensä minä ainakin menin seisomaan bussin keskiosan tuntumaan. Täällä ensimmäinen seisoskelija jää yleensä ihan etuoven tuntumaan, ja hänen jälkeensä kyytiin nousevat jäävät sitten kuskin viereen seisomaan. Miksi? Koska ulos pitää päästä etuovesta, ja on kätevää olla oven lähellä.

Noin yleensä linja-autoilu on täällä samanlaista kuin missä tahansa muuallakin, aikataulujen sekavuutta lukuun ottamatta. Turussa sentään edes joskus tajusin minne olin menossa ja milloin. Stop-nappien lisäksi seiniä pitkin kulkee bussin pituussuunnassa naru, josta vetämällä saa kerrottua pysähtymistoiveistaan kuljettajalle. Kuskit ovat melko ystävällisiä täällä, ja jopa pysähtyvät pysäkkien välissä jos joku juoksee pysäkille päin vähän myöhässä. Pysäkkejä sitten onkin tiheään, välillä parinsadan metrin välein, ehkä tiheämminkin. Kävely kun on vaarallista, ja saattaa johtaa terveellisempään elämään.

Ei kommentteja: