lauantai 23. lokakuuta 2010

Pessimisti ei olisi pettynyt

Voin todistaa olevani ainakin jossain määrin optimisti. Odotin taloremontin valmistumista ja muuttoa innolla, kunnes poks, maahan tipahdin jälleen kerran pilvilinnoistani. Tupa tulvi jälleen, tällä kertaa kiitos kuuluu lämminvesivaraajaa asentaneelle miekkoselle, joka kielloista huolimatta käänsi päävesihanan auki, jolloin jokaisesta putkesta suihkusi iloisesti vettä juuri remontoituun taloon. Ei sitten taaskaan tarvinnut muuttaa. Tämä tapahtui torstaina, ja kun sunnuntaina sain potkut pesulasta (jotka tosin viikkoa myöhemmin osoittautuivat aiheettomiksi), oli mahtavan viikon ainekset kasassa. Jos olisin pesunkestävä pessimisti, olisin osannut odottaa vastoinkäymisiä.

Toinen tulva oli onneksi sen verran vaatimattomampi, että remontti on kokolailla nyt valmis. Muuttopuuhat alkanevat tänään, ellei nyt sitten tulvi taas. Rakentaja on tehnyt sen verran hutiloidusti hommia, ettei tästä kyllä kovin hyvä maku jää suuhun. Kanadassa kukaan ei ota vastuuta tekemästään työstä (esim. lämminvesivaraajan asentaja ei ollut vastuussa aiheuttamastaan tulvasta, mikä minusta on ihan käsittämätöntä), eikä kukaan vaivaudu tekemään työtä hyvin. Kyllä minäkin hutiloin, mutta mielelläni olen ylpeä tekemästäni jäljestä, ja yritän parhaani. Täällä esimerkiksi maalari maalasi vain kohdat, joihin pääsi telalla. Pensseliä hän ei ilmeisesti joko omista tai osaa käyttää. Eihän toki maalarilta voi vaatia moisen erikoisvarusteen käyttöä..

tiistai 12. lokakuuta 2010

Hämähäkki

Tämä tarina on omistettu Apalle, maailman innokkaimmalle hämähäkkifanille.

MacNeilien autotallin kulmalla asuu hämähäkki. Tai oikeastaan kaksi, niillä on verkot samassa kulmassa, katon ja seinän väliin viritettynä. Keith on ottanut tehtäväkseen syöttää näitä hämähäkkejä, ja liikkeellä on muutenkin lämpimän syksyn tuloksena paljon hyönteisiä. Toisesta hämähäkistä on kasvanut ihan järkyttävän suuri möhkäle, mutta sen metsästystä ja hyönteisten pyöritystä seittiin on kiva seurata. Sillä on iso pallomainen takaosa, ja pitkät raitajalat. Suurimman osan ajastaan se viettää rännin takana piilossa, vain pari jalkaa on näkyvissä pitämässä yhteyttä verkkoon. Tavoitteena on jatkaa sen syöttämistä kunnes se on tarpeeksi suuri syömään meidät.

Viimeinen viikko hotellissa käynnistyi tänään Thanksgivingin jälkimainingeissa. Eilen tupattiin kalkkunaa nassuun, tänään kaupat olivat täynnä asiakkaita, jotka joutuivat yhden päivän olemaan ostamatta ruokaa, raukkaparat. Miten on mahdollista selvitä hengissä, jos kaupat ovat kiinni kokonaisen päivän? Denninger's, paikallinen paratiisi, joka joskus täyttää hyllynsä Turkinpippureilla jne., oli tänään tupaten täynnä mummoturisteja, jotka nahkahousuisten saksalaisia/itävaltalaisia esittävien miesten johdolla tyhjensivät hyllyt niin, että minun piti mennä muualle ostamaan ruokaa. Walmart oli niin täynnä, että ulos pääseminen kesti puoli tuntia. Oli siis varsin ihana ostosreissu.

Ensi viikolla muutan ainakin jossain määrin uuteen kotiimme, vaikkei se valmis vielä olekaan. Tämän viikon aikana osa lattioista asennetaan paikoilleen, mutta keittiö saapuu parin viikon päästä vasta, ja makuuhuoneiden lattiat asennetaan ensi viikolla. Tarkoituksena on leiriytyä alakerran takan lähimaastoon sähkölämmityksen puuttuessa. Toivon kovasti, että vessa on käyttökunnossa, ja pari lamppuakin tarvittaisiin. Ei sitä muuta kai sitten ihminen kaipaa.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Oravanpyörässä

Tai siilin. Sama asia, söpöjä ovat molemmat. Niles ei päästä minua lähellekään kynsiään, joten eilen Keith ystävällisesti viritti palan hiekkapaperia Nilesin juoksupyörään toimittamaan kynsiviilan virkaa. Sitten vaan odotellaan pari viikkoa, ja kynnet toivottavasti lyhenevät. Melkoisia keksijöitä myö vaan ollaan.

Syksy on nyt! Lehdet ovat ihanan värisiä, maailman kauneinta punaista on joka paikassa, ja ilmat ovat todella suosineet. Aurinko paistaa, mutta tuulessa tuntuu talven terveiset. Nyt sitten pitäisi löytää toukokuussa pakatuista muuttolaatikoista ne, jotka sisältävät viileämmän kauden vaatteita. Ei käynyt silloin mielessä nimittäin ollenkaan, että ei oltaisi syksyyn mennessä vielä muutettu mihinkään.

Muutto on itse asiassa edessä luultua aiemmin, vakuutusyhtiön sanottua seis hotellielolle. Ensi viikolla saamme siellä vielä pari päivää asustaa, mutta sitten on edessä muutto puolivalmiiseen kotiin. Toivottavasti ensi viikon aikana saamme paikalle edes osan lattioista, keittiötä joudumme odottelemaan pari viikkoa. Tänään aamulla tuulilasi oli jäässä, joten olisi ihan kiva jonkinlainen lämmitysmekanismikin sinne saada. Ja suihku olis ihan jees. Ja vessa noin niinku muutenkin. Ihme pelleilyä tämä touhu vakuutusyhtiön ja remonttifirman kanssa on ollut, toivottavasti ei ihan heti tarvitse tätä härdelliä toistaa. Olemme Keithin kanssa hioneet suunnitelmia vakuutustarkastajan ja rakennusyhtiön edustajan koteihin suuntautuvia tulvahyökkäyksiä varten, mutta taitavat ne jäädä muiden kiireiden takia toteuttamatta. Harmi!