lauantai 23. lokakuuta 2010

Pessimisti ei olisi pettynyt

Voin todistaa olevani ainakin jossain määrin optimisti. Odotin taloremontin valmistumista ja muuttoa innolla, kunnes poks, maahan tipahdin jälleen kerran pilvilinnoistani. Tupa tulvi jälleen, tällä kertaa kiitos kuuluu lämminvesivaraajaa asentaneelle miekkoselle, joka kielloista huolimatta käänsi päävesihanan auki, jolloin jokaisesta putkesta suihkusi iloisesti vettä juuri remontoituun taloon. Ei sitten taaskaan tarvinnut muuttaa. Tämä tapahtui torstaina, ja kun sunnuntaina sain potkut pesulasta (jotka tosin viikkoa myöhemmin osoittautuivat aiheettomiksi), oli mahtavan viikon ainekset kasassa. Jos olisin pesunkestävä pessimisti, olisin osannut odottaa vastoinkäymisiä.

Toinen tulva oli onneksi sen verran vaatimattomampi, että remontti on kokolailla nyt valmis. Muuttopuuhat alkanevat tänään, ellei nyt sitten tulvi taas. Rakentaja on tehnyt sen verran hutiloidusti hommia, ettei tästä kyllä kovin hyvä maku jää suuhun. Kanadassa kukaan ei ota vastuuta tekemästään työstä (esim. lämminvesivaraajan asentaja ei ollut vastuussa aiheuttamastaan tulvasta, mikä minusta on ihan käsittämätöntä), eikä kukaan vaivaudu tekemään työtä hyvin. Kyllä minäkin hutiloin, mutta mielelläni olen ylpeä tekemästäni jäljestä, ja yritän parhaani. Täällä esimerkiksi maalari maalasi vain kohdat, joihin pääsi telalla. Pensseliä hän ei ilmeisesti joko omista tai osaa käyttää. Eihän toki maalarilta voi vaatia moisen erikoisvarusteen käyttöä..

Ei kommentteja: