lauantai 27. marraskuuta 2010

Ehkä olin, ehkä en

Mieheni serkku, jonka kanssa en todellakaan tule toimeen, sai kersan viime viikolla. Lapsen nimi kursottiin kasaan isoäitien nimet yhdistämällä, ja lopputulos onkin sitten varsin ainutlaatuinen. Nimi on suomeksi ehkä, tosin kirjoitettuna yyn sijaan iillä. Minun nimeni olisi samalla logiikalla Aune-Liisa, Auna, tai joku muu jänskäpänskä. Keithin ja minun lapsesta tulisi ehkä Jaala tai Tunet, pojasta Peijo tai Reiter. Lapsen kuva oli naamakirjattu tänään, ja toki kuvassa oli sitten myös äidin rinta. Eikö riitä, että lapsien kuvia laitetaan vähintään kerran päivässä nettiin vähän lisää, onko pakko omista tisseistäkin sitten laittaa kuvat jakoon? Ja todettakoon tähän, että lapsi näytti vauvalta, samalta kuin (anteeksi nyt vaan) kaikki muutkin. Punainen naama, vähän hiuksia, pienet kädet. Laittakaa niitä kuvia sitten kun vähän kehitystä on tapahtunut, ja esim. kädet ovat kasvaneet. Itse naamakirjaan kuvia itsestäni, joissa esittelen kasvaneita jalkojani, säärikarvojani, viiksiäni, tai vaikkapa kaksoisleukaani.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

tykkää


-mirva-