keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Lapsia voi kiduttaa monella tavalla

Tai siis Elmu-kelmu ei ole ainut vaihtoehto. Taannoin pesulan kanta-asiakkaan, erittäin pumpulisoidun perheen tytär tuli näyttämään minulle syntymäpäivälahjaksi saamaansa NintendoDS-pelikonsolia. Minullakin on sellainen, tosin vanhempi malli, ja siinä sitten hetki vertailtiin laitteistojamme. Hannah kysyi minulta mitä pelejä minulla on, tai mistä peleistä tykkään. Pelejähän minulla on vino pino, mutta suosikkeja ovat erilaiset palikkapelit ja aivojumpat. Hannah kertoi, ettei hänellä ole yhtään peliä, mutta että hän toivoo joululahjaksi yhtä peliä. Hänen laitteessaan on sisäänrakennettu kamera, ja piirustustoiminto, joiden kanssa parka oli sitten leikkinyt tuntikaupalla. Miksi ihmeessä, hyvät vanhemmat, ostatte lapselle pelikonsolin, mutta ette pelejä?? Onko auto kiva ilman bensaa, kirjat ilman sivuja (kannet kyllä on, niin!), pehmolelu lemmikkikoiran sijaan? Olen aina pitänyt Hannahin äitiä lempeänä ja ylihuolehtivaisena, mutta ehkä hän onkin sadisti, joka nauttii tyttärensä kärsimyksen katselusta. You never know..

Minä olen leikkinyt ihan erilaisilla leluilla viime päivinä. En löytänyt ketään auttamaan sähköasennusjutuissa, joten kaivoin muuttolaatikosta Keithille pari vuotta sitten ostamani tee-se-itse-kotiremonttikirjan, ja ryhdyin hommiin. Lauantaina oikea sähkömies tulee sitten katsomaan miten väärin olen asennellut pistorasioita. 19 vaihdettavasta pistorasiasta olen saanut 3 vaihdettua, joten homma ei ihan heti lopu kesken. Ensi lukukaudella opintoihini sisältyy sähköjutskia, ehkä sitten hieman viiveellä opin, mitä tulikaan tehtyä.

Ei kommentteja: