tiistai 14. joulukuuta 2010

Motelli Maijun avajaiset

Pieni vierashuoneemme sai ensimmäisen asukin, kun Agentti Apa tuli joulunalusvierailulle muutamaksi päiväksi. Viiden ainaisessa auringonpaisteessa vietetyn vuoden jälkeen AA oli palaamassa juurillemme Kanadan kautta kätevästi koukaten, ja sai maistiaisia siitä, miten kylmää ja pimeää Suomessa onkaan. Lunta meillä ei ollut tarjolla, sitä satoi vasta kun olimme saattaneet vieraamme lentokentälle kotilentoa varten. Olipas mukavaa juoda glögiä ja nakertaa pipareita suomalaisessa seurassa. Surukseni huomasin (jälleen) suomenkielentaitoni murentuneen entisestään, puhun nykyään ihan kamalaa suomea. Anteeksi, esi-isät ja isoäidit! Ja anteeksi, Apa. Motkotan aina käyttämistäsi ilmaisuista, mm. "se tekee järkeä", mutta eipä se meikäläisenkään suomi hääviä ole.

Minibudjetilla toteutettu kanadanesittelykierros käsitti mm. Niagaran putoukset niin kylmänä päivänä, että seuranamme olivat vain rohkeimmat japanilaiset turistit ja jääkarhut. Ensimmäistä kertaa ikuna ajoin pitkän matkan moottoritiellä, mutta eipä Apaa edes pelottanut, sillä kerroin motarineitsyyteni menetyksestä vasta reissun jälkeen. Muutenkin Ansku oli ylpeä ajotaidoistani, mitä nyt vähän osuin roskikseen ja vasemmalle käännyttäessä melkein ajoin kolarin. Maistelimme tosiaan glögiä, viinillä ja vodkalla terästettynä, kävimme koulussa luennoilla, ja siitä jäi todisteeksi matikantunnilla otetut valokuvat. Lounastauostakin on todisteita valokuvien muodossa, mikäs olisikaan parempi kuvauskohde kuin leipää syövä Maiju. Kävimme moikkaamassa appivanhempiani, sekä intiaaneja reservaatilla. Caledonian jouluvaloshow'ta kävimme myös katsomassa, ja koska emme löytäneet lauantai-illan bileitä, menimme käymään Melissalla ja Taylorilla Hagersvillessä. Heillä oli kokonaista 3 joulukuusta! Kauhukseni ensimmäistä kertaa elämässäni sain allergiaoireita kissasta, mutta eiköhän niistä päästä siedätyshoidolla eroon.

Anskun mielestä Kanada on sekoitus Suomea ja USAa. Niin tämä ehkä onkin, mutta mielelläni ottaisin vähän enemmän suomalaisuutta tähän sekoitukseen. Ehkä tämä oli kuitenkin hyvä välipysähdyspaikka kulttuurishokkia lieventämään, onhan täällä tämä sää ainakin välillä vähän Suomen kaltainen. Seuraavan kerran tiemme kohtaavat toivottavasti ensi kesänä Suomessa, ja silloin saakin Apa sitten nauraa hekottaa meikäläisen kielikömmähdyksille. Niin ne pöydät kääntyy ja onnen lahjat jaetaan ja kielikukkaset poimitaan.

Ei kommentteja: