lauantai 18. joulukuuta 2010

Tiivistetty elämä ja horoskooppiteoria

Ansku muutti viiden vuoden jälkeen Los Angelesista takaisin Suomeen ja mahdutti tavaransa muutamaan matkalaukkuun ja laatikkoon. Hän oli joutunut heittämään pois tärkeitäkin juttuja, mutta sanoi, ettei onnellisuus ole, tai saa olla, tavaroista kiinni. Miltä mahtaa tuntua, jos vaikka tulipalossa menettää ihan kaiken? Olen kiintynyt tavaroihini kovastikin, mutta viisaan ja voimakkaan Anskun kanssa juteltuani olen ryhtynyt karsimaan maallista omaisuuttani. Olen sentään muuttanut elämässäni sen verran useasti, että joka kerralla jonkinlaista karsintaa on käyty. Suosittelenkin muuttamista kaikille, silloin löytää tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa. Mahtaisiko olla hyvä tavoite, että elämänsä tärkeimmät asiat saisi pakattua kahteen matkalaukkuun ja pariin pahvilaatikkoon? Minun elämäni ei vielä ainakaan niihin mahtuisi.

Olen yläasteelta saakka kärsinyt kaksoskammosta. Nyt siis puhutaan horoskoopeista, ei biologisista kaksosista. Yläasteen jälkeen kaikki elämääni vaikuttaneet naispuoliset kaksoset ovat jollain tavalla järkyttäneet elämäni tasapainoa. Tänään sain selville, että paras koulukaverini onkin kaksonen. Järkytyin, ehkä hieman jopa panikoin, mutta sitten muistin hänen syntyneen Sudanissa. Olisiko mitenkään mahdollista, että siellä kuukaudet laskettaisiin jotenkin eri tavalla, ja hän kenties onkin ripurapu tai härkä? Vai pitääkö minun myöntää, etteivät horoskoopit ole aina oikeassa?

Jou jou joulu on pian, ja tällä kertaa sitä sitten vietetään miehen suvun kesken.. Jee.. Heillä on yli 30 vuoden ajan ollut tapana vuorotellen järjestää joulu koko perheelle, ja Keithin isovanhemmat, täti perheineen, vanhemmat ja eno perheineen ovat vuorotelleet tässä järjestyksessä. Tänä vuonna olisi isovanhempien vuoro, mutta jostain syystä ysikymppisiä isovanhempia ei enää kiinnosta järjestää bileitä 25 nälkäiselle sukulaiselle. Tästä sitten Keithin täti veti sellaiset hernarit nenään, että ei mitään rajaa. Viikkokausien neuvotteluiden ja kinasteluiden jälkeen hän suostui vihdoin siihen, että isovanhempien ei enää tarvitse järjestää joulupäivällistä, vaan he saavat ihan vaan rentoutua ja nauttia juhlasta. Vuorossa on nyt siis täti itse, joten saa nähdä miten leppoisa joulu on tiedossa. Jos ei muuten, niin juon sitten itseni mukavaksi.

Ei kommentteja: