keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Äimän käki

Niinhän siinä aina käy, että kun ei mitään ole etsimässä, niin löytää asioita, joita ei ole tiennyt tarvitsevansa, tai haluavansa. Tämä pätee shoppailuun (Oletko koskaan löytänyt kenkiä, kun varta vasten olet lähtenyt kenkäostoksille? Housuja ja toppeja kyllä löytyy, muttei kenkiä..), parisuhteisiin, ja ilmeisesti myös työpaikkoihin. Viime viikolla, vai sitä edellisellä, varasimme lennot Suomeen, ja suunnittelin viettäväni koko kesän Suomessa, vähän matkustellen, ja viettäen paljon aikaa perheen ja ystävien seurassa. Viime viikolla nämä suunnitelmat sitten heitettiin kertarysäyksellä romukoppaan, kun kolme vuotta sitten minua haastatellut tutkijalääkäri soitti ja tarjosi työpaikkaa kolesterolitutkimuksen parissa. Taisi olla melko epätoivoinen jostain syystä, sillä työhaastattelua ei edes ollut, vaan minulle esiteltiin labra ja selitettiin, mitä alan sitten pääsiäisen jälkeen tehdä. Saan lomailla Suomessa pari viikkoa, mutta työt alkavat heti koulun loputtua, ja jatkuvat kunnes opinnot taas alkavat. Olen edelleen niin hämilläni koko tilanteesta, etten oikein tiedä miten suhtautuisin koko tilanteeseen. Keith ja Lars lienevät tyytyväisiä asioiden saamaan käänteeseen, mutta en tiedä miltä musta tuntuu. Joudun kärvistelemään Kanadan helteissä taas yhden kesän - eikä meillä ole edes ilmastointilaitetta. Voipi olla, että muutan koko kesäksi sinne ihanan viileään labraan. Kovien helteiden keskellä voin piiloutua -80 asteessa pidettävään pakastimeen. Not! Joka tapauksessa, ilmeisesti kannattaa olla hakematta töitä, koska silloin työt tulevat automaattisesti luoksesi. Toimiikohan tämä lähestymistapa myös lottoon? Jos en pelaa, voitan? Niin sen on oltava.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Lentolippu

Nyt on päivät lyöty lukkoon, ja lippu Suomeen ja takaisin ostettu. Raivostuttavinta lentolippujen ostossa on hintojen päivittäinen vaihtelu. Koitin olla ajoissa asialla, ja varata liput niin aikaisin, että hinta olisi ollut sopivan alhainen. Muutamassa päivässä hinta nousi parisataa dollaria. Tämä ilmiö on toki tuttu varmaan kaikille, mutta käsittämättömin juttu tässä tarinassa on se, että minun lippuni maksavat enemmän kuin Keithin. Teoriani siitä, että lippujen varaaminen ajoissa takaa halvan hinnan romuttuu täysin, sillä Keith palaa Kanadaan melkein kaksi kuukautta aikaisemmin kuin minä. Johtopäätökseni koko asiasta onkin seuraava: lentolippujen hinnoissa ei ole mitään järkeä.

Odotan matkaa innolla, sillä matkalla Suomeen poikkeamme ihanassa Islannissa! Ehdimme olla siellä vain pari päivää, itse asiassa melko tarkkaan 48 tuntia, mutta tärkeintä on se, että pääsen käymään Islannissa. Jäämaa, täältä tulee Ma-Ju. Lunta ja jäätä tulee taivaalta taas täälläkin. Viikon verran oltiin jo ihan kevättunnelmissa, mutta paluu talveen koitti tänä aamuna. Mikäs siinä, näyttää tuo takapihakin kivemmalta lumen peittämänä. Sitten kun kevät oikeasti koittaa, joudun pihatöihin. Kamalaa. Mullan kuopsuttelu ja rikkaruohojen kitkeminen eivät lukeudu suosikkipuuhiini. Ehdotin japanilaista kivipuutarhaa rakennettavaksi takapihallemme, mutta Keith tahtoo puita ja ruohoa. Ihme touhua.

Olen koulussa joutunut vaihtamaan kaveriporukkaa viimeisen muutaman viikon aikana. Lapsoset joiden kanssa hengailin ennen alkoivat vältellä minua, vaikken edes haise pahalta. Yksi niistä pelkää minua niin paljon, että lähestulkoon hyperventiloi jos joutuu istumaan vieressäni. Nyt sitten hengailen nörttipoikien porukassa. En ole vielä samaistunut heidän elämäntyyliinsä; aamiaiseksi ei maistu sipsit ja pullo kokista, enkä tiedä läheskään tarpeeksi tietokonepeleistä keskustellakseni heidän kanssaan sujuvasti. Onneksi on Lars, jonka kanssa voin jutella vaikka tuntikausia. Vastaus on aina miau, tai mau, tai kurnau.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Frederik

Artisti, jota tulevana perjantaina on pakko kuunnella. Jos ei nyt, niin ei koskaan. Jonkun mielestä paras vaihtoehto saattaisi olla tuo "ei koskaan", mutta jos tietyn iän kunniaksi on kerta tehty laulu, niin pitää sitä kuunnella. Jos ei muuten, niin kohteliaisuudesta artistia ja säveltäjää kohtaan. Pitäähän laulu osin paikkansakin; takana on luja putki rilluvuosien. Pikkuveljeni täytti tänään 18, eikä seuraa siskonsa jalanjälkiä alkoholihuuruiseen täysi-ikäisyyteen. Velipoika ei aio edes juhlia, vaan odottaa minua kylään kesällä, jotta voimme sitten yhdessä juhlia. Aika söpöä!

Suomeen ollaan kesällä menossa, mutta lippuja ei vielä ole. Saamme käyttöön appivanhempien VISA-pisteet, joilla saa ostettua lahjakortin matkatoimistoon. Lennot Suomeen netistä varattuna maksavat noin 800 dollaria. Matkatoimiston kautta varattuna 1400. Voisiko joku selittää, mihin tuo 600 dollaria sitten menee? Matkatoimiston pussiin, olettaisin, mutta raja kaikella.. Matkatoimisto veloittaa noin puolen tunnin työstä 600 dollaria, ja sitten ihmetellään miksi kukaan ei enää käytä matkatoimistojen palveluja, vaan matkat varataan netin kautta omatoimisesti. On syy ja sitten seuraus ja sitten syy taas ja ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Kävin tutustumassa kaupungin jätevedenpuhdistamoon ja vesilaitokseen, appiukon työtuttava on siellä töissä. Valtavan hieno laboratorio niillä onkin, moderni ja ah niin siisti. Toivon pääseväni sinne työharjoitteluun koulun kautta! Täällä Kanadassa paras mahdollinen työpaikka on kaupungin tai provinssin rahoittama työ, sillä edut ja oikeudet ovat sillä sektorilla kunnossa. Yksityisessä firmassa saattaa tienata enemmän, mutta työntekijäliittojen heikon aseman takia työntekijöillä ei juuri ole turvaa tai oikeuksia. Kaupungin vesilaitos olisi siis unelmatyöpaikka. Ja ei, en olisi 10 vuotta sitten uskonut tähtääväni vesilaitoshommiin. Suunnitelmissa oli lähinnä diabeteksen parantaminen ym. Jos olisin optimisti, pettyisin karvaasti nykytilannetta tutkaillessani. Onneksi olen säästänyt itseni moiselta, ja olen läpi vuosien valmistautunut pettymyksiin ja epäonnistumisiin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Sitä haluaa, mitä ei saa

Tätä voisi soveltaa niiiiiiin moneen juttuun, mutta tällä kertaa tarinan keskipisteenä on Lars. Lars vietti lapsuutensa kaduilla, säiden armoilla. Jostain Lars sitten pyydystettiin, ja tuotiin löytöeläintaloon, josta me sen sitten adoptoimme. Lars ei aina ole kovin tyytyväinen sisäkissan elämään, ja naukuu ulko-ovella kuin pahainen kakara. Välillä miukuminen on niin äänekästä, että sitä voisi erehtyä luulemaan lapsen itkuksi. Siinä sitten Larsin kanssa väittelemme, miksei Lars saa mennä ulos leikkimään kavereiden kanssa. Joskus laitan kissaparan valjaisiin, ja vien sen haistelemaan ulkoilmaa. Yleensä silloin ulkoilu ei kiinnosta, ja kovalla kiireellä pitäisi päästä takaisin sisään. Ulottuuko tämä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"-ilmiö siis muihinkin eläimiin kuin ihmisiin?

Ihmiset kai aina tahtovat asioita, joita muilla on ja itsellä ei ole. Toiset jahtaavat tarmokkaammin aidan toisella puolella kasvavaa heinää, toiset laiskasti vain vilkuilevat naapurin puolelle. Toisinaan omalla pihalla on parempi olla, mutta muutos toki aina on tarpeen, ja välillä välttämätöntä. Vihreämmän ruohon metsästys taitaa olla loputon seikkailu, jolla ei ole loppua. Larskin tahtoo ulos, jos on sisällä, mutta ulos päästyään tahtoo takaisin sisään.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Asioita, joita ei ole

Listaan asioita, joita ei ole Kanadassa. Lapsena kirjoitin listoja asioista vihkoihin, nykyään voin kätevästi tallentaa ne blogiin. Taikuutta
  • viili
  • suomalainen raejuusto (täällä raejuusto on vetistä ja pienirakeista, ei yhtään sellaista kuin sen pitäisi olla)
  • maitorahka
  • ruisleipä
  • irtokarkkikonsepti; karkkeja myydään makuunimeininkiin isoista laareista, mutta kukin karkkityyppi pitää laittaa omaan pussiinsa. Kuka haluaa ostaa vain yhdenlaisia karkkeja? hei haloo..
  • hyötyliikunta
  • heijastimet
  • mikrokupuja ei ollut silloin, kun tulin tänne. Sittemmin olen törmännyt kupuihin pari kertaa, mutta ne eivät vielä ole suosittuja (kelmu on kivempaa, ja kuten tiedämme, sille löytyy muitakin käyttökohteita kuin ruoan säilyttäminen tuoreena)
  • kännykkäliittymät, joiden kk-maksun lisäksi ei tarvitse maksaa siitä huvista, että näkee mistä numerosta joku soittaa kännykkääsi
  • hyvä kuuluvuus kännyköissä
  • täällä kännykät ovat tiettyyn kaupunkialueeseen sidottuja; jos soittaa kännykkään, joka on rekisteröity toisessa kaupungissa, katsotaan se kaukopuheluksi, ja puhelu maksaa enemmän
  • purkinavaajat, sellaiset pienet vitkuttimet joilla olen aina purkkini avannut. Täällä siihenkin hommaan tarvitaan 20 kertaa isompi laite.
  • vesieristeet kylpyhuoneissa
  • kesäiset rokkifestarit
  • vaihtoraha busseissa. Lippu pitää maksaa tasarahalla
  • sauna
  • saunat Big Brotherissa. Kanadalaisessa versiossa ei näytetä edes alusvaatteisillaan olevia ihmisiä, saati sitten saunovia tai suihkussa olevia.
  • sälekaihtimet ikkunoiden sisällä
  • kolminkertaiset ikkunat
  • ulospäin aukeavat ulko-ovet
  • väliovet ulko-ovien yhteydessä
  • ovenkahvat (täällä on aina vaan sellainen nuppi jota väännetään)
  • vessanovissa olevat kivat vapaa/varattu-lukot
  • kylpyammeettomat talot. suihkullakin pärjää, miksi ihmeessä aina pitää olla amme? en ole neljän täälläolovuoden aikana käynyt kuin kerran ammeessa.
  • elokuvateattereissa ei näytetä muita kuin Hollywood-elokuvia
  • kukaan ei vie leffateatteriin omia eväitä. paitsi tietysti minä. hah!
  • varaavat takat
  • maukkaat mustikat, täkäläiset ovat isoja ja vetisiä tai niin happamia ettei niitä voi syödä
  • grilliruoka. jota syödään aamuyöllä laskuhumalassa matkalla kotiin

Asioita, joita ei ole Suomessa:

  • juttelu ventovieraille häpeää tai paniikkia tuntematta
  • ystävällinen asiakaspalvelu
  • palautusoikeus (Keith palautti kerran kauppaan monta kuukautta käytössä olleet työkengät, ja sai uudet vaihdossa)
  • sikamonta TV-kanavaa peruskaapelipaketissa
  • maustetut kananmunavalkuaistuotteet
  • WalMart
  • kuntosalin suihkukopit - Suomessa kaikki suihkuttelee yhes koos samas huonees, täällä sentään saa suihkuverhon ja oman kopin
  • baariin mennään aikaisin ja kotiin mennään yhden hujakoilla. seuraavan päivän krapula on huomattavasti pienempi kuin Suomessa, missä baarissa pitää jaksaa olla neljään saakka aamulla. ennen sitä ei saa mennä kotiin.
  • valtava valikoima etnisiä ravintoloita
  • valtava valikoima eri uskontojen ja kansojen edustajia, jotka melko onnistuneesti tulevat toimeen keskenään
  • scrap booking. onneksi. (kiitos Eijalle havainnosta, joka kumoaa tämän väitteeni. Luulin scrapbookingin olevan vain pitkästyneiden jenkkikotiäitien ajanviete)
  • kortti joka tilanteeseen. kaupasta löytyy onnittelu-ja suruvalittelukortteja veljille, vanhemmille, siskontytöille, enoille jne., kaikille erikseen. normaaleja kortteja saakin sitten metsästää työkseen
  • kaikilla perheenjäsenillä pitää olla oma kylpyhuone, tai vähintään lavuaari-käsite
  • kaikilla yli 16-vuotiailla perheenjäsenillä pitää olla oma auto-uskomus. talomme on rakennettu 70-luvulla, ja meillä on parkkipaikka vain yhdelle autolle. me tullaan toimeen, mutta naapureilla on lähes kaikilla 2, 3 tai jopa 4 autoa.
  • kahden tai useamman olohuoneen talot. pitää olla edustusolkkari ja sitten se, missä oikeasti saa olla
  • lasten leikkihuone. itse jouduin lapsena leikkimään makuuhuoneessani, mutta se toki aiheuttaa traumoja.
  • ilmastointi lähes kaikissa taloissa - lämmintä ilmaa puhalletaan talvisin, viileää kesäisin
  • kokolattiamatot joka paikassa. valitettavasti suurin osa taloista on kuorrutettu kokolattiamatoilla. yök.
  • tapetit kylppäreissä. näyttävät kivalta, aiheutta(ne)vat hometta.
  • paljon uusia koirarotuja. sekarotuisille keksitään rotunimikkeitä sen mukaan, minkä rodun edustajia vanhemmat olivat. villakoira+labradorinnoutaja=labradoodle jne. (tämäkin väitteeni kumottiin niin että kups vaan kuului - toivottavasti Suomessa ei kuitenkaan oikeat koirarodut unohdu samaan malliin kuin täällä!)

Menevät nyt niin negatiivissävyisiksi nuo kommentit, että lopetan tähän. Jos unohdin listata jotain olennaista, heittäkää kommentilla ja lisään kenties sen tähän kaiken kattavaan listaani. Ja katsokaa, tähänkin listaan olisi mennyt koko vihko..

Apa lisäsi listaani niin monta juttua, etten millään jaksa liittää niitä tähän päätekstiin. Kiitos kuitenkin havainnoista, en voi ymmärtää miten on mahdollista, että unohdin deodorantit kokonaan!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hiljainen talvi

Jokohan sitä näin kevään korvilla kirjoittelis sitten enemmän tännekin.. Saa nähdä. Onhan tässä kaikenlaista häslinkiä ollut tarjolla, tiedä sitten ovatko tarinani kertomisen arvoisia, mutta aina voi yrittää..

Vuokralaisemme muutti kuukauden täällä asuttuaan takaisin kotiin, tahtoi kuulemma olla lähempänä perhettään. Hän vietti perheensä kanssa kaikki viikonloput, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi - mielummin hän ajaa tunnin kouluun ja toisen takaisin kuin on erossa sisaruksistaan ja vanhemmistaan 5 päivää viikossa parin kuukauden ajan. Itse en ihan tuollaista pysty käsittämään, olin melko itsenäinen otus 25-vuotiaana, ja asuin ihan itsekseni jopa viikonloppuisin. Toisaalta, en myöskään rukoile 5 kertaa päivässä, tai syö ja juo pelkästään oikealla kädellä, sillä vasen on likainen. Valkoisessa maassa kasvaneelle Maijulle tuottaa aina välillä vaikeuksia ymmärtää muita kulttuureja.

Tein tuossa taannoin jauhelihakastiketta ensimmäistä kertaa elämässäni. Kysyin ohjetta keittiömestari Markolta, ja hänen ohjeessaan mainittiin sika-nautajauheliha. Täällä sellaista ei ole, joten lehmää vaan meni pannulle, mutta jäin miettimään miksei sika-nautaa ole tarjolla. Kanada on tälläinen kulttuurien sekamelskamaa, ja luokkakavereistanikin osa kieltäytyy syömästä nautaa, ja sitten osa taas kaihtaa possuja. Sika-naudalle ei varmaan olisi kysyntää, kun lihat pitää pitää erillään. Toisaalta käsittääkseni pohjois-amerikkalaiset ovat luoneet niinkin mahtavan ruokalajin kuin Turducken (vapaa käännös olisi ehkä kalkankkana), http://en.wikipedia.org/wiki/Turducken , kana ankan sisään tungettuna, ja ne sitten yhdessä tungetaan vielä kalkkunan sisään. Toisinaan kukin lintu täytetään ensin mössöllä joka tunnetaan nimellä stuffing, ja joka koostuu leipäkuutioista, lihaliemestä, mausteista ja muista mielenkiintoisista aineista. Amerikkalaiseen tyyliin tästäkin sitten löytyy isompi ja mahtavampi versio, Turbaconduckenriblets, eli grillikylkipaloja käärittynä pekoniin, ja niillä stuffingin kanssa täytetty broileri, joka sitten kääritään pekoniin ja tungetaan stuffingin kanssa ankan sisään, joka kääritään pekoniin ja lopuksi kalkkuna täytetään täytetyllä ankalla ja stuffingilla. Ja lopuksi kalkkunan päälle asetellaan pekonisiivuja. http://www.thisiswhyyourefat.com/?p=1069 Katsokaa ja ihailkaa. Miten montaa uskontoa ja uskomusta mahtaa ko. ruoka loukata?

Muistatteko miten ala-asteella leikittiin Kuka pelkää mustaa miestä-leikkiä? Nykyään moinen leikki katsotaan rasistiseksi, ja täällä sen leikkimisestä varmaan joutuisi vankilaan. Tai sairaalaan. Kuitenkin, eri maailmankolkista kotoisin olevien ihmisten kanssa keskusteltuani, olen ihmetyksekseni havainnut tietynlaista värisyrjintää värillisten keskuudessa. Sudanista kotoisin oleva kaverini kertoi, että paikalliseen televisioon pääsee töihin vain, jos on vaalea. Tai siis, vaalea tummaihoinen. Intialaista syntyperää olevan kaverini serkku meni naimisiin intialaisen pojan kanssa, jota tytön perhe paheksui sen takia, että hän on tummempi ihonväriltään kuin tyttö. Tytön olisi kuulunut mennä naimisiin vaaleamman ruskeaihoisen kanssa. Sama juttu kuulemma Sudanissa. Jos tälläinen värisyrjintä on ok, mihin vedetään raja? Jos blondilta evätään työpaikka sen takia, että hän on blondi, onko se hyväksyttävämpää kuin tummaihoisen työnhakijan palkkaamatta jättäminen? Olisiko oikeastikin helpompaa, jos kaikki olisivat samanvärisiä, -näköisiä, -nimisiä (helpottaisi mun elämää huomattavan paljon), ja -uskontoisia?

Kesällä voinkin sitten taas sulautua joukkoon kalpeaihoiseen viettäessäni lomaa Suomessa. Kaksi kuukautta, ja lyhyet pyrähdykset Islantiin, Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle tekevät lomasta ainutlaatuisen! Ketä kiinnostaa lomahotelli tropiikissa (kiinnostaa toki, mutta joka lomamaassa hotellit ovat samanlaisia, eivätkä lomailijat poistu hotellilta maan nähtävyyksiä katsomaan), jos voi ratsastaa Islannissa issikalla, juoda vodkaa Venäjällä, syödä lihapullia Ruotsissa ja nauraa suomalaisille viinaturisteille Virossa.