maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hiljainen talvi

Jokohan sitä näin kevään korvilla kirjoittelis sitten enemmän tännekin.. Saa nähdä. Onhan tässä kaikenlaista häslinkiä ollut tarjolla, tiedä sitten ovatko tarinani kertomisen arvoisia, mutta aina voi yrittää..

Vuokralaisemme muutti kuukauden täällä asuttuaan takaisin kotiin, tahtoi kuulemma olla lähempänä perhettään. Hän vietti perheensä kanssa kaikki viikonloput, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi - mielummin hän ajaa tunnin kouluun ja toisen takaisin kuin on erossa sisaruksistaan ja vanhemmistaan 5 päivää viikossa parin kuukauden ajan. Itse en ihan tuollaista pysty käsittämään, olin melko itsenäinen otus 25-vuotiaana, ja asuin ihan itsekseni jopa viikonloppuisin. Toisaalta, en myöskään rukoile 5 kertaa päivässä, tai syö ja juo pelkästään oikealla kädellä, sillä vasen on likainen. Valkoisessa maassa kasvaneelle Maijulle tuottaa aina välillä vaikeuksia ymmärtää muita kulttuureja.

Tein tuossa taannoin jauhelihakastiketta ensimmäistä kertaa elämässäni. Kysyin ohjetta keittiömestari Markolta, ja hänen ohjeessaan mainittiin sika-nautajauheliha. Täällä sellaista ei ole, joten lehmää vaan meni pannulle, mutta jäin miettimään miksei sika-nautaa ole tarjolla. Kanada on tälläinen kulttuurien sekamelskamaa, ja luokkakavereistanikin osa kieltäytyy syömästä nautaa, ja sitten osa taas kaihtaa possuja. Sika-naudalle ei varmaan olisi kysyntää, kun lihat pitää pitää erillään. Toisaalta käsittääkseni pohjois-amerikkalaiset ovat luoneet niinkin mahtavan ruokalajin kuin Turducken (vapaa käännös olisi ehkä kalkankkana), http://en.wikipedia.org/wiki/Turducken , kana ankan sisään tungettuna, ja ne sitten yhdessä tungetaan vielä kalkkunan sisään. Toisinaan kukin lintu täytetään ensin mössöllä joka tunnetaan nimellä stuffing, ja joka koostuu leipäkuutioista, lihaliemestä, mausteista ja muista mielenkiintoisista aineista. Amerikkalaiseen tyyliin tästäkin sitten löytyy isompi ja mahtavampi versio, Turbaconduckenriblets, eli grillikylkipaloja käärittynä pekoniin, ja niillä stuffingin kanssa täytetty broileri, joka sitten kääritään pekoniin ja tungetaan stuffingin kanssa ankan sisään, joka kääritään pekoniin ja lopuksi kalkkuna täytetään täytetyllä ankalla ja stuffingilla. Ja lopuksi kalkkunan päälle asetellaan pekonisiivuja. http://www.thisiswhyyourefat.com/?p=1069 Katsokaa ja ihailkaa. Miten montaa uskontoa ja uskomusta mahtaa ko. ruoka loukata?

Muistatteko miten ala-asteella leikittiin Kuka pelkää mustaa miestä-leikkiä? Nykyään moinen leikki katsotaan rasistiseksi, ja täällä sen leikkimisestä varmaan joutuisi vankilaan. Tai sairaalaan. Kuitenkin, eri maailmankolkista kotoisin olevien ihmisten kanssa keskusteltuani, olen ihmetyksekseni havainnut tietynlaista värisyrjintää värillisten keskuudessa. Sudanista kotoisin oleva kaverini kertoi, että paikalliseen televisioon pääsee töihin vain, jos on vaalea. Tai siis, vaalea tummaihoinen. Intialaista syntyperää olevan kaverini serkku meni naimisiin intialaisen pojan kanssa, jota tytön perhe paheksui sen takia, että hän on tummempi ihonväriltään kuin tyttö. Tytön olisi kuulunut mennä naimisiin vaaleamman ruskeaihoisen kanssa. Sama juttu kuulemma Sudanissa. Jos tälläinen värisyrjintä on ok, mihin vedetään raja? Jos blondilta evätään työpaikka sen takia, että hän on blondi, onko se hyväksyttävämpää kuin tummaihoisen työnhakijan palkkaamatta jättäminen? Olisiko oikeastikin helpompaa, jos kaikki olisivat samanvärisiä, -näköisiä, -nimisiä (helpottaisi mun elämää huomattavan paljon), ja -uskontoisia?

Kesällä voinkin sitten taas sulautua joukkoon kalpeaihoiseen viettäessäni lomaa Suomessa. Kaksi kuukautta, ja lyhyet pyrähdykset Islantiin, Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle tekevät lomasta ainutlaatuisen! Ketä kiinnostaa lomahotelli tropiikissa (kiinnostaa toki, mutta joka lomamaassa hotellit ovat samanlaisia, eivätkä lomailijat poistu hotellilta maan nähtävyyksiä katsomaan), jos voi ratsastaa Islannissa issikalla, juoda vodkaa Venäjällä, syödä lihapullia Ruotsissa ja nauraa suomalaisille viinaturisteille Virossa.

Ei kommentteja: