keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kevät

Viikonloppuna täällä päästiin jo kahdenkympin kuumemmalle puolelle. Kevät on kiva juttu, mutta tarkoittaa myös sitä, että kohta tuolle takapihan viidakolle pitäisi sitten tehdä jotain. Naapurin tätsän takapiha on kuin kynsisaksilla trimmattu, toisella puolella asuvien naapureiden pihalla kasvaa maijunmittaisia rikkaruohoja. Jos meidän piha sitten olisi jotain siltä väliltä.. Viherpeukaloni on olematon, eikä mullan kuopsuttaminen juuri kiinnosta. Puutarhanhoito on vähän niinkuin tuo scrap booking, kyseisiä harrastuksia arvostetaan täällä naisten keskuudessa suuresti, ja naisten kesken on kova kilpailu siitä, kuka on paras ko. lajeissa. Meikäläinen on musta lammas molemmissa lajeissa, ei kiinnosta, enkä viitsi edes aloittaa.

Viimeinen kouluviikko on menossa juuri nyt, ja ensi viikon kokeiden jälkeen en näe rakkaita koulutovereitani neljään kuukauteen. Aloitan sitten heti labrahommat, ja ne ovatkin tulleet jo uniin/painajaisiin. Kirjoittaisin uniani ylös, jos ne eivät olisi niin kummia. Eihän sitä kirjaa kukaan uskaltaisi koskaan lukea!

Pyöräni tuotiin vihdoin Caledoniasta Hamiltoniin, ja tänään ajattelin käydä testailemassa paikallisia pyöräreittejä. Löysin reitin koululle pikkuteitä pitkin - isoille teille en uskalla lähteä kokeilemaan onneani. Voi kun täällä olisi pyöräteitä.. Tai ihmisiä, jotka autoillessaan antaisivat tietä pyöräilijöille. Se vasta olisikin kummaa ja kivaa. Talven jäljiltä tiet ovat niin kamalassa kunnossa, että jos auto ei minua tapa, niin enköhän aja johonkin isoon kuoppaan ja putoa maailman keskipisteeseen.

1 kommentti:

Apa kirjoitti...

Täälläkin on jalkakäytävät ja pyörätiet ihan todella kupruilla ja montuilla ja isoilla halkeamilla niinkuin pahemmankin maanjäristyksen jäljiltä. Tuolla kun fillaroi niin oikeasti pitää koko ajan katsoa mihin ajaa koska muuten kyllä lentää nenälleen. En muista aiemmin nähneeni tällaisia routavaurioita kun nyt. Tiet on menneet suorastaan pilalle! :O