lauantai 2. huhtikuuta 2011

Koulujuttuja

En ole oikein päässyt perille täkäläisestä koulujärjestelmästä, mutta tiedän sentään, että lukio on vähän niinkuin high school. Lukion jälkeen systeemi sitten muuttuukin kummaksi. Vaihtoehtoina on college, joka kai on vähän niinkuin AMK, tai yliopisto. Tai Walmart. Joskus kuitenkin ihmiset käyvät ensin kurssin collegessa, ja sitten kolmen vuoden koulun jälkeen siirtyvät yliopistoon, yleensä toiselle vuosikurssille samantapaiseen ohjelmaan. Luokallani on poika, joka oli ollut yliopistossa, mutta rillutteli vaan, joten hänet potkaistiin ulos koulusta. Minulla on edelleen opiskelijakortti voimassa, sillä olen kirjoilla taloustieteen ohjelmassa. Kai minut kohta sieltä potkitaan pihalle, mutta Josh sai kenkää parin kuukauden laiskottelun jälkeen. Päästäkseen takaisin yliopistoon, hänen piti tulla collegeen vuodeksi näyttämään, että hän pystyy keskittymään opiskeluun, ja panostaa siihen tosissaan. Kummallista kuritusta ja ohjailua, täällä kai sitten yliopisto ei ole niin vapaamuotoinen kuin Suomessa. Itse koin yliopistoelämän vähän turhankin vapaaksi Suomessa, ihme että sain kahlattua kurssit läpi. Josh on nyt joka tapauksessa näyttänyt kyntensä collegessa, ja taitaa olla luokan paras oppilas. Kovana kakkosena tulee Maiju, joka innolla odottaa siirtymistä korkeimmalle palkintokorokkeelle. Luovutusvoitto on silti voitto, eikö? Kanadassa vallitsee kädestäpitokulttuuri. Ihmisiä pitää opastaa ja ohjata koko ajan, ja jos opastusta ei ole tarjolla, iskee paniikki. Koulussakin on monta kertaa ollut jo ehdottomasti viimeinen päivä, jolloin keväällä valmistuvat oppilaat voivat käydä otattamassa valmistujaisvalokuvansa. Ehdottomasti viimeisen päivän jälkeen tuli seuraava ehdottomasti viimeinen päivä jne. Samoin meitä pelotellaan sillä, ettei yhtään kemian labraa saa jättää tekemättä, tai kurssi hylätään. Jos kuitenkin sattuu olemaan kipeänä, tai on vaan laiska, voi käydä juttelemassa opettajan kanssa, ja tehdä labratyön joskus toiste. Stipendianomukset pitää jättää tiettyyn päivään mennessä, mutta viikko eräpäivän jälkeen lähetellään vielä sähköposteja muistuttamaan, että tuokaa nyt niitä stipendihakemuksia tänne, pliis. Lasten pitää syödä samaa ruokaa kuin aikuistenkin perheen päivällispöydässä, mutta jos se ei maistu, niin kyllähän sitä sitten tehdään jotain muuta sapuskaa pienokaisille. Tämän hulluuden voi toki kääntää edukseenkin. Jos ravintolassa ei pidäkään ruoasta, puolet siitä syötyään, voi kätevästi vaatia uutta lautasellista, ilmaiseksi. Jos ei muista mennä ajoissa töihin, se ei haittaa. Oi tätä yksilönvapautta!

Ei kommentteja: