maanantai 27. kesäkuuta 2011

Äkkilähtö

Lomat kaikki loppuvat aikanaan, ja meidän lomamme vähän suunniteltua aikaisemmin, kun paluupäiväksi osoittautuikin juhannusaatto, eikä juhannuspäivä kuten olin koko reissumme ajan kuvitellut. Kiirehän siinä sitten tuli, kun piti pakata neljä matkalaukullista täyteen karkkia, ja hommata kyyti Helsinki-Vantaalle, ja surra että kun jäi juhannus juhlimatta. Kentälle ehdittiin, koneeseen hypättiin, ja Islannista saimme vielä matkaevääksi ostettua paikallista, erittäin maukasta Thule-olutta. Hamiltoniin päästyämme väsytti kyllä niin paljon, että TacoBellin pöperöt maistuivat hyvältä!

Äkkilähdössä oli se hyvä puoli, että iskältä lainaamani kännykkä jäi sitten minulle. Vanha suomalaista SIM-korttiani kantanut kännykkäni lopetti maallisen vaelluksensa talvella, ja täkäläiseen puhelimeeni ei saa laittaa kuin Fidon SIM-kortteja. Tai saa laittaa, mutta ne ei toimi. Valitettavasti iskältä saatu kännykkä ei jostain syystä toimi täällä, onko sitten syynä se ettei oikeita taajuuksia löydy, vai mikä. Yritin eilen sitten löytää täältä kännykkää, jota ei olisi lukittu tietyn palveluntarjoajan SIM-korteille, ja jolla voisi kirjoittaa ään ja öön. Keith hermostui kännyköitä kokeillessani, hänen mielestään kahden kirjaimen takia ei olisi tarvinnut lähteä sen kummemmin säätämään. Kerroin kuitenkin klassisimman ä-esimerkin, eli sanojen "nain" ja "näin" merkityseroista. Täältä ei äätä kuitenkaan löytänyt, ellen sitten ostaisi kallista älypuhelinta johon voi ladata vaikka mitä ylimääräisiä juttuja. Olisi vaan pitänyt Suomesta ostaa joku halpa palikka, ehkä sitten ensi kerralla.

Nyt kun vielä muistan, eikä aika ole kullannut ihan kaikkea Suomen retkellä tapahtunutta ihan vielä, niin kritisoinpa synnyinmaatani. Pikaruoka ei ole pikaista. Hampurilaisia joutuu odottamaan puoli tuntia, ja nakkikioskillakin kuluu aikaa sapuskan odotteluun huomattavasti enemmän kuin sen syöntiin. Mistä mahtaa sitten johtua, että Kanadassa BigMacin saa samaan aikaan ranskalaisten ja juoman kanssa, eli heti, ja Suomessa sitä sitten odotellaan pöydässä istuskellen joko niin, että ranskalaiset joutuu syömään nälkäänsä ihan heti, tai sitten niin että ranskikset ovat jääkylmiä kun herra hamppari vaivautuu vihdoin paikalle. Vaan eipä tuo nyt kamalan vaarallista ole, jos ei pikaruokaa tule nopeasti joka tuutista. Ehkä täälläkin kannattaisi hidastaa sen kokkaamista, ja katsoa mitä odottelu tekisi kansanterveydelle. Vaivautuisivatko useammat ihmiset kokkaamaan kotona, jos niin saisi nopeammin ruokaa kuin Mäkistä tilaamalla? Epäilen, mutta ihmiskokeita kannattaa aina suunnitella.

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Mulla on halapa samsung jossa on ä!

Maiju kirjoitti...

Mä etsin paristakin kaupasta, ja kävin läpi ainakin 20 kännykkää, ja äätä ei löytynyt. Onneksi iskä pelasti pulasta, ja lähetti nokialaisen Suomesta. Se oliskin outoa, jos siinä ei olis äätä.

Anonyymi kirjoitti...

olen nyt tässä päivän parin aikana lueskellut blogiasi ja näin lähelle nykyhetkeä olen jo päässyt. :) kiitos erittäin viihdyttävistä hetkistä ameriikan mantereen ihmeellisyyksien parissa. ;) olin joskus 2000-luvun alussa työharjoittelussa afrikassa, josta sitten lähetin sähköpostia suomeen. paras oli ehkä viesti aamupatikoinnin jälkeen, jonka aikana mm. "naimme paljon paviaaneja". että näin. kyllä ne ääkköset on vaan suomalaiselle tarpeellisia.

Anonyymi kirjoitti...

niin siis toivoo riikka :)

Maiju kirjoitti...

Joo, kyllä nuo ääkköset ovat kovin tarpeellisia. Paviaanitarinan merkitys muuttuu kummasti ilman niitä :D