perjantai 10. kesäkuuta 2011

lomalomalomalomalomalomalomaloma

Arvatkaapas, mikä alkoi tänään. Se alkaa L-kirjaimella. Se on LOMA! Huomenna lentokone vie meidät Islantiin, jossa tehtävänämme on löytää autonavain kukkaruukun alta. Avaimen avulla pääsemme sisälle autoon, jonka hanskalokerossa meitä odottaa GPS-laite ja Lonely Planet-kirja aiheena Islanti. Tavoitteena on ajaa lampaiden keskellä turistikohteisiin, ja palata turvallisesti Reykjavikiin, ja sitten seuraavana päivänä ratsastaa islanninhevosilla auringonlaskuun. Tai no, lounasaikaan saakka.

Suomessa meitä odottaa kuljetus lentokentältä grillijuhliin armeijakaupan kautta. Samalla viikolla matkaamme Pohjanmaalle puukkotappelemaan paikallisten kanssa. Juhannusaatto vietetään pyöräillen, grillaillen, saunoen, uiden (tai minun tapauksessani, "uiden") ja olutta nautiskellen. Kuulostaa lupaavalta!

Toistaiseksi parhain työpäiväni oli tänään. Olen ystävystynyt kivan chileläisen tytön kanssa, ja lounasaikaan taukohuoneen sijaan menimme piknikille ulos. Oli ihanaa tietää, ettei maanantaina tarvitse tulla takaisin töihin. Kahteen viikkoon minun ei tarvitse olla bussissa muovimahan ja muiden haisevien otusten kanssa. Seitsemän työviikon aikana en saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Loman jälkeen työviikkoja on jäljellä 10, eli melko suurella todennäköisyydellä koko kesän tulos on kasa epämääräisiä tuloksia. Ihanaa tämä tieteenteko.

Vähän minua kyllä pelottaa, miten paljon Suomi on kehdannut mennä muuttumaan sillä aikaa kun olen ollut poissa. Chileläinen Leticia sanoikin, että kun on vuoden ollut poissa kotimaastaan, ei enää tunne kuuluvansa sinne. Neljän vuoden jälkeen olo on todella ulkopuolinen. Mitenhän pitkään veisi sopeutua takaisin sinne? Kaipaisinkohan Kanadaa? Lomani aikana kyllä kaipaan Larsia. Olin keskiviikkona pois töistä huonovointisena, ja ihana Lars piti minulle seuraa koko päivän. Röhnötimme yhdessä sohvalla ketarat ojossa. Yöllä Lars piti minua silmällä, eikä häirinnyt ollenkaan. Onsevaanniinihanakarvapallero.

Matkakuumetta nyt pikkasen pukkaa, melkein jo innolla odotan pienessä tilassa tuntikaupalla istumista, ja ylihinnoiteltujen suolapähkinöiden ostamista. Täälläkin tosin kelit viilenivät, mutta on silti ihanaa päästä kylmään Islantiin, ja sopivanlämpöiseen Suomeen. Ei tällästä viidakkoa kestä! Valivalivali..Uusi kesä, vanhat valitukset.

Ei kommentteja: