keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Silmäpeliä

Keith leikki tiedemiestä Suomessa, koekaniineina toimivat tavalliset tallaajat ja vastaantulijat. Suomalaiset eivät yleistettynä mielellään katso toista silmiin, en minä ainakaan. P-Amerikassa sen sijaan pitää katsoa niin syvälle aina toista silmiin, että melkein näkee jo toisen aivot. Keith päättikin kiusata suomalaisparkoja katsomalla heitä silmiin. Tieteellisen kokeen tulokset olivat yksiselitteiset: Suomalainen katsoo silmiin vain, jos on kännissä. Tämä siis tuntemattomia ihmisiä tutkittaessa, kavereita voi jopa vähän tiirailla. Yksi mimmi erehtyikin luulemaan Keithiä joksikin tutukseen, kun kerta Keith katsoi häntä silmiin. Ei kai nyt kukaan muutenkaan silleen tuijottaisi? Itse en rohjennut testailla suokkeja, sillä sellainenhan minäkin olen, enkä pidä siitä, että täällä pitäisi ventovieraillekin paljastaa sielunsa salat!

Labrasta löytyi jo toinen kaksoisolento! Nyt niitä on kaksi, ja molemmat muistuttavat Turussa tapaamiani opiskelutovereita. Eka muistuttaa ulkonäöltään etäisesti suomalaista kaksoisolentoaan, mutta luonteeltaan kovastikin. Tämä toinen on sekä ulkonäöltään että käytökseltään niin lähellä suomalaista vastinettaan, etten kohta tiedä kummassa maassa olen, vai olenko jossain rinnakkaisulottuvuudessa, missä kaikki ihmiset ovat vain mielikuvitukseni tuotetta. Toisaalta, jos voisin mielikuvitukseni voimalla valita kanssani labrassa työskentelevät ihmiset, miksi suurin osa niistä olisi ärrrrsyttäviä? Ja miksi minulla ei olisi lempinimeä? Kiinalaishemmo on Peter, Chang on Alex, Mohammed on Moe, ja Leticia on Letty. Kutsukaa mua Muikuksi. Söin muuten ekaa kertaa voissa paistettuja muikkuja lomamatkallani. Ne eivät olleet niin kuvottavia kuin miltä näyttävät. Evätkin olivat kivan rapsakoita, ja maistuivat melko hyvältä.

Ei kommentteja: