torstai 28. heinäkuuta 2011

Merkkipäivä

Huomenna tulee kuluneeksi neljä kokonaista vuotta siitä kun luovutin vartaloni ja henkisen minäni aviomieheni käyttöön, ja samalla luovuin oikeudestani ajatella ja tehdä päätöksiä itsenäisesti. Ei sentään, mutta neljä vuotta sitten menin kuitenkin naimisiin. Tuosta ajasta olen viettänyt Keithin kanssa ehkä kaksi kuukautta, jos yhteiset hetkemme laitettaisiin kaikki yhteen pötköön. Yövuorot lentökentällä ja osa-aikatyöt suureksi osaksi viikonloppuina pitävät meitä tehokkaasti erillään. Moinen lienee Kanadassa tavallista, tosin yleensä aviomies on iltaan saakka töissä kun vaimo kätevästi työpäivän päätteeksi kokkaa ja siivoaa kämpän. Sitten nukutaan samassa sängyssä toisen kuorsausta kuunnellen. Minä kuorsaan rauhassa itsekseni, ainoastaan aamuvarhaisella ruokaa vaativa kissa herättää minut kesken unien. Yleensä naukumalla ja haistelemalla naamaani. En olisi joskus vihaisina teinivuosinani uskonut juhlistavani yhtään hääpäivääni, joten sangen hämmentäväähän tämä on sisäiselle teinilleni.

Miltähän näyttäisin, jos olisin nykyteini? Olen jo niin vanha, että teinit näyttävät pikkulapsilta, jotka pukeutuvat hassusti. Muistan kauhistelleeni kolmikymppisiä, jotka edelleen pukeutuivat nuoruutensa tyylin mukaisesi. Omassa teini-iässäni se tarkoitti kasarimeikkiä, olkatoppauksia, ja vaaleita farkkuja. Taidan olla nykyteinien silmissä ihan yhtä kamala tyylirikollinen.

Labraviikkoja on jäljellä 5, sitten alkaa taas koulu. Minua pyydettiin jäämään osa-aikaiseksi tutkimusta tekemään koulun ohella, ja tokihan ehkä mielummin istun labrassa tuijottamassa proteiineja kuin pesulassa parrakasta naista tovereineen. Saa nähdä mahtuuko osa-aikatutkimus suunnitelmiini.

Ei kommentteja: