perjantai 8. heinäkuuta 2011

Muistoja menneisyydestä

Facebooktuttujen rynnätessä joukolla Ruisrockiin muistin junassa Seinäjoelle kuulleeni, miten juhlakansa mietti miten alueelle saisi vietyä alkoholia. Sitähän joka kerta itsekin pohdin, ja alueelle vietiin viinaa Pringles-purkissa, mahaan teipatussa viinipussissa, ja narikan kautta pyyhkeen sisään piilotettuna. Melkein tekisi mieli kaveriporukalla ideoida salakuljetustapoja, juonittelu on suuri osa festarifiilistä.

Vielekään, näin kolmikymppisenä, en äidin mielestä saa juoda alkoholia. Jos sitten aikuisena saisin maistaa edes yhden oluen. Kun olin alaikäinen ja juopottelin, äiti oli erityisen huolissaan ja usein aamuyöllä meikäläisen hilluessa kaupungilla soitti iskälle paniikissa missäsemaijuoikeinon-puheluja. Yhden aamuöisen herätyksen jälkeen Heli päätti takoa päähäni järkeä, ja kertoa minulle miten äiti huolehtii juhlimisen vaikutuksesta diabetekseeni. Hän yritti pelotella minua sanomalla: "et kai halua että kolmekymppisenä sokeudut ja jalkasi amputoidaan". Tähän minä 15-vuotiaan kaikkitietävällä asenteella vastasin, että en välitä, kuka edes tahtoo elää kolmikymppiseksi?!! No, näin 15 vuotta myöhemmin voin todeta, että minä. Ja ihan kivaa on ollut. Vähän on matkan varrella joutunut nöyrtymään.

2 kommenttia:

Annina kirjoitti...

Lisäisin tähän sen verran, että sun ei myöskään koskaan pitänyt mennä naimisiin ja että susta piti tulla ammatilta patologi. Mutta ihan kiva kumminkin että muutit mieltä joidenkin asioiden suhteen! :D Pidän nimittäin tästä Keithin kanssa naimisissa olevasta biokemistitilastotiede-Maijusta joka on elossa!

Maiju kirjoitti...

Mun ei todellakaan pitänyt mennä naimisiin, ja patologin urakin tyssäsi siihen, kun tajusin että osana opintoja olisi pitänyt olla ihmisten seurassa. Ihmiset ei oo mun juttu, mutta onneks nenämenninkäiset on! Onneks kaikki asiat ei sentään muutu, esim. Jormat ja sen sellaiset.