perjantai 8. heinäkuuta 2011

Tervetuloa

Hotelli Larsiksi virallisesti nimetty vierashuoneemme pääsee jälleen käyttöön lokakuussa. Onpa ihana saada vieras Suomesta, ja ehkä siinä sivussa pari Dumlea ja Tuplaa jne. Siivoaminen pitäisi ehkä aloittaa jo nyt, sillä saan aikaan asioita hämmästyttävän hitaasti. Aloitin kuitenkin jo vierailun aikataulun laatimisen, sillä vierailu osuu syyslomaviikolleni, joten ehdin jopa hengailla valtiovierailulle tulevan ystävän kanssa. Jee! Edellisen valtiovierailun yhteydessä tentit painoivat päälle, enkä ehtinyt esitellä tämänhetkistä kotimaatani kovinkaan paljoa. Tällä kertaa sitten ravataan tukka putkella patsaalta toiselle. Ja juhlitaan juhannusta, jota ei sitten ehdittykään tänä kesänä juhlia.

Kuvittelin kulkevani bussilla koko kesän töihin. Bussimatkat alkoivat kuitenkin rasittaa henkisesti, sillä varsinkin kesäaikataulujen tultua voimaan bussit ovat tupaten täynnä haisevia ihmisiä, ja ilmastoinnista ei ole tietoakaan. Joka viikko minua pelotti, oksetti, puistatti, tai muuten vaan kuvotti joku asia tai kanssamatkustaja työmatkalla. Koitin saada parkkiruudun jo pari viikkoa sitten, mutta kyseinen parkkipaikka oli täynnä. Viime viikolla tuli tieto uudesta parkkipaikasta, joka on melko edullinen ja lähellä työpaikkaa. Tiistain bussimatkan jälkeen murruin ja sorruin, sanoin hyvästit joukkoliikenteelle, ja vuokrasin itselleni loppukesäksi ruudun parkkipaikalta. En pidä ajamisesta Hamiltonin keskustassa; viisikaistaiset yksisuuntaiset kadut ovat pelottavia, enkä koskaan tiedä millä kaistalla minun kuuluisi olla. Vaihtoehtona se on kuitenkin tuskabusseja parempi. Tahdoin kovasti kannattaa joukkoliikennettä, sillä kadut täälläkin olisivat paljon kiireettömämpiä jos busseja olisi enemmän, ja useampi ihminen käyttäisi niitä. Loppupeleissä epämukavuus ja bussimatkaan kuluva aika saivat minut luopumaan periaatteistani. Nyt pääsen kotiin 15 minuutissa entisen tunnin sijaan! Ja töihin aamulla suihkunraikkaana (autoilusta johtuvaa paniikkihiksaa lukuun ottamatta)!

Muistan Kanadaan muutettuani ihmetelleeni tapaa, jolla ihmiset ilmaisevat etäisyyksiä. Kilometrimäärän sijaan ilmoitetaan matkaan autolla kuluva aika. Toronto on noin tunnin päässä, ei 60 kilometrin. Olen huomannut itsekin käyttäväni aikaa nykyään etäisyyden mittaamiseen, mutta se johtunee siitä, ettei teiden varsilla juuri ole kylttejä, joista etäisyys seuraavaan kaupunkiin kävisi ilmi. Caledonia on siis vartin päässä, Niagaran putoukset reilun tunnin päässä, ja Ottawa peräti kuuden tunnin päässä. Vancouver on viikon päässä, jos joka päivä ajaa ainakin 10 tuntia. Onko tämä sitten sitä niin kutsuttua aikamatkailua?

Ei kommentteja: