maanantai 4. heinäkuuta 2011

Valaistuminen

Työpaikan taukohuoneessa tuli taas ilmi, miten outo olenkaan. Juteltiin porukalla niitä näitä, kun mainitsin saksalaisten erikoisesta tavasta ottaa keittiön kaapit muuton yhteydessä mukaan. Uuteen kämppään muuttaessa keittiössä ei välttis ole juuri mitään. Tätä kanadalaiset työtoverini päivittelivät, ja joku lisäsi siihen sitten kuulemansa kummallisuuden, eli jossain euroopan maissa jopa kattovalaisimet lähtevät edellisen asukkaan mukana kohti uusia maisemia. Tietysti lamput otetaan mukaan! Yritin selittää, että jokainen valitsee valaisimet sisustukseensa ja huonekaluihin sopiviksi, ja tietysti ne otetaan mukaan muuttaessa. Täällä ne jätetään seuraavien asukkaiden murheeksi, mutta enemmistö päätti minun olevan outo. Olen kyllä sitä mieltä, että ne toiset ovat outoja. Toinen uusi, outo asia tuli ilmi tänään, kun lounaalla keskustelimme tanssimisesta, ja kerroin koulun liikuntatunneista, ja miten pojilla ja tytöillä oli erikseen liikuntatunnit niitä kiusallisia tanssitunteja lukuun ottamatta. Joskus taidettiin pesistäkin pelata koko porukalla. Kanadassa ja Chilessä koko luokka jumppaa yhdessä, aina. En sitten oikein osannut edes perustella, miksi Suomessa tytöt ja pojat jumppailevat erillään toisistaan. Niin se vaan on!

Viikonloppuna ikävöin kovasti Suomea, ja niitä ihania viileitä kesäpäiviä, jotka siellä vietin. Grillailu ja saunominen Helsingissä virvoittivat ihanasti, pyöräretket Riksussa olivat nautinnollisia (paitsi se yksi, jonka aikana kastuimme ihan läpimäriksi), ja Seinäjoella oli kaikenlaista kivaa ohjelmaa tarjolla. Ruoka oli kaikkialla mahtavaa, ja raejuustoa oli tarjolla riittävästi. Muuttaessani Kanadaan en todellakaan ymmärtänyt, miten kuuma täällä kesällä on. Olen koittanut ehdottaa Albertaan muuttamista, sillä siellä on rutikuiva ilmasto, ja talvella kunnon pakkaset. Jopa 50 pakkasastetta joskus, mutta ei se haittaa, jos kesät olisivat kivan lämpimiä, eikä ilmankosteus tekisi lämmöstä sietämätöntä. Omaa kroppaani tietysti vielä sekoittaa se, että olen töissä koko päivän tehokkaasti ilmastoidussa labrassa, ja kotona meillä ei ole ilmastointia lainkaan. Yhtenä päivänä menin syömään eväitäni pihalle, ja ensimmäiset 15 minuuttia minun oli kylmä, vaikka ulkona oli helteistä. Sitten yhtäkkiä kroppani havaitsi, että ulkona onkin kuuma. Toisaalta on ihanaa olla ilmastoidussa viileydessä edes osa päivästä, mutta toisaalta se näemmä sotkee meikäläisen termostaatin tehokkaasti. Ei ole helppoa!

Ei kommentteja: