tiistai 30. elokuuta 2011

Kielimies

Jostain syystä otsikosta tulee mieleen Riksun kirjastossa Annia ja minua aikoinaan hyllyjen väliin houkutellut ns. tuu-mies. Hän kuiskasi aina meille hiljaa "tuu", samalla huuliaan lipoen. Tästä kielimiehestä ei nyt kuitenkaan ole kyse, vaan miehestä, joka osaa suomea. Kävin eilen hakemassa uuden lukukausitarran opiskelijakorttiini, ja odotusaika oli pitkä, joten poikkesin kioskille ostamaan juotavaa. Olin ajatuksissani, ja vahingossa sanoin myyjälle "kiitos", enkä "thank you" kun hän antoi minulle vaihtorahat. Korjasin mokani sanomalla, "sorry, I meant thank you", johon myyjä sanoi "ole hyvä". Olin niin äimistynyt, etten tajunnut kysyä miksi yönmusta kanadalaismies osasi suomea. Ensi viikolla koulun alettua menen takaisin kioskille, ehkä saan miehestä juttutoverin! Mikä sattuma olikaan, että sekosin sanoissani, ja minulle ventovieras myyjä sattui tajuamaan mitä yritin sanoa.

Odotan koulun alkua innolla. Tänä syksynä hillitsin itseäni hieman, enkä ostanut esimerkiksi uutta penaalia, enkä kovin montaa uutta vihkoa. Kynistä en valitettavasti voi sanoa samaa, mutta kynät ovatkin ihania. Suomesta ostin koulua varten pienen kalenterin, ja sitten toisenkin kun törmäsin kivemman näköiseen. Nyt niitä on sitten kaksi. Tutoroin ekan vuoden opiskelijoita tänä vuonna kemiassa ja matikassa, saa nähdä mitä siitä tulee.. En osaa lausua pitkiä kemiansanoja englanniksi, mutta ehkä riittää, että osaan pari ensimmäistä tavua. Cyclohexayouknowthatthing. Labratyön jatkuminen koulun ohella on vielä proffan mietintämyssyssä, muttei siitä mielestäni oikein olisi hyötyä kummallekaan osapuolelle. Kymmenen tuntia viikossa ei ole tarpeeksi oman projektin pyörittämiseen, eikä hanttihommiakaan meidän pienessä labrassa riitä 10 tunniksi. Saa nähdä miten käy, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen aika huoleton asian suhteen. Eiköhän jotain työtä jostain löydy, vaikka sitten pesulasta. Not! Tosin keväällä pesulan omistaja kehoitti minua soittamaan syksyllä hänelle jos vielä tarvitsen työpaikan. Voi olla etten soita. Kyllä sitä pyykkäystä tuli nähtyä ihan tarpeeksi.

Rahankeruubileet Johnin ja Adriennen hyväksi menivät melko mukavasti, ja johtivat vain vähäiseen sisäkorvavaurioon. Voitin crockpotin, jonka suomenkielistä nimeä en tiedä, enkä edes tiedä onko sellaisia Suomessa. Se on vähän niinkuin vanha kunnon aromipesä, mutta lämmittää sähköllä sisuksissaan olevaa ruokaa. Voitin arvonnassa myös Tupperwarepurnukoita, joista yksi oli niin mysteerinen, että sen käyttötarkoituksen keksimiseen vaadittiin kaksi päivää ja viiden ihmisen aivokapasiteetti. Mysteerinen rasia olikin penaali. Johon mahtuu ehkä 5 kynää. Täysin hyödytön kapistus siis, mutta ne muut rasiat kyllä tulivat tarpeeseen! Töihin olenkin uskollisesti kuskannut lounaan joka päivä mukanani, yleensä melko terveellistä tavaraa on tullut pakattua. Koen tämän saavutuksena, sillä lähellä on pikaruokaa myyviä paikkoja, joihin olisi niin helppo mennä lounaalle.. Pari kertaa olen nukkunut pommiin ja lounas on jäänyt tekemättä, mutta 99-prosenttisesti olen syönyt kotitekoisia mömmöjäni. Koulun alkaessa ruokavaliokin repsahtanee, sillä huoneenlämpöinen repussa vatkautunut kanasalaatti ei välttis ole enää a. hyvää ja b. turvallista syötävää. Pakkaan sitten jotain muuta niihin rasioihin.




Ei kommentteja: