torstai 4. elokuuta 2011

Posti kulkee

Lähetin tuossa pari viikkoa sitten Suomeen postia, täältä ostetussa kirjekuoressa. Postitoimiston täti sitten mittaili kyseenomaista kirjekuorta, ja ilmoitti sen olevan liian suuri, jotta sen voisi lähettää normaalihintaan (joka sekin jo itsessään on kiskurihinta). Minun piti sitten taittaa kuorta hieman ja teipata kirjekuori pienemmäksi, jotta minulta ei olisi veloitettu triplahintaa. En tiedä toimiiko Suomenkaan postitoimisto aina moitteettomasti, mutta joka ikinen kerta kun vien täällä jotain postiin, sitä mittaillaan ja punnitaan minuuttitolkulla. Punnituksen nyt ehkä vielä ymmärränkin, mutta kirjekuoren pitää olla tietyn muotoinen, ja mahtua läpi postitoimistojen käyttämästä koepostiluukusta. Jos kirjekuoren koko on niin kriittinen ominaisuus ulkomaista postia lähetettäessä, niin voitaisiinko pliis laittaa kauppoihin myyntiin niitä oikean kokoisia kuoria? Ei sitten tarttisi joka kerta tuunailla niitä postitoimistossa muutaman mamman kiroillessa jonossa takanani että miksi tämä jono ei jo liiku! Postikorttien mukana muuten tulee aina kivan kokoinen kirjekuori, mutta niitä ei tietenkään myydä erikseen, eli kirjetarkoituksiin. Pitänee sitten vaan kirjoitella sähköpostia, se ainakin mahtuu ruutuun ihan kätevästi.

Toinenkin pieni pyyntö minulla olisi, näin autoilijana. Voitaisiinko pliis näyttää sitä suuntavilkkua kun käännytään? En vuosien yrityksistä huolimatta vieläkään osaa lukea ajatuksia, varsinkin autojen tuulilasit ja metallirakenteet estävät toisten autoilijoiden ajatusten luvun. Olisi ihan oikeasti kiva jollain tapaa saada tietoon, minne porukka on menossa. Nykyään sitten vaan arvaillaan, että mahtaako olla turvallista mennä nyt, tai odotellaan sitten sitä, että lähestyvä auto kääntyykin ennen minun risteystäni, mutta ei vaan viitsinyt ilmoittaa siitä muille. Jotkut autoilijat tosin sitten vilkuttavat muidenkin edestä - useamman kerran olen nähnyt hätävilkut päällä ajelevia tunareita. Onko niillä joku hätä, vai ovatko ne kääntymässä sekä oikealle että vasemmalle?

Labranatsi rauhoittui lomansa aikana hieman, ja hänen palattuaan takaisin töihin ilmapiiri oli pari viikkoa ihan leppoisa. Tällä viikolla sitten ollaankin taas normaalitilanteessa, eli tappava katse singahtaa heti sen henkilön suuntaan, joka uskaltaa ja kehtaa puhua jostain muusta kuin töihin liittyvistä asioista. Onneksi lounastauolla saa sitten jutella muitakin juttuja, sillä natsi käyttää tunnin tauostaan vain vartin, ja me muut koko tunnin. Meille jää kivasti 45 minuuttia aikaa hengittää ja puhua turhanpäiväisistä asioista. Natseista puheen ollen, näin Ottawan sotamuseossa Hitlerin auton. Se oli aika hieno, ja kuulemma luodinkestävä. Miten avoauto voi olla luodinkestävä, sitä jäin hieman ihmettelemään. Onko tässä logiikassa syy Saksan alamäkeen toisessa maailmansodassa?

Ei kommentteja: