torstai 22. syyskuuta 2011

Siiliystävä

Niles on ollut pelokas siiliystäväni melkein kolmen vuoden ajan. Suomalaiset villisiilit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja auton alle jääneet tallajalat ovat saaneet minut kyyneliin monta kertaa. En ole ehkä viettänyt Nilesin kanssa tarpeeksi aikaa, sillä se on edelleen arka ja pelkää minua, ja esimerkiksi kynsien leikkuu on mahdotonta. Tai no, ei mahdotonta, mutta se menee melkein eläinrääkkäyksen puolelle. Parin viime viikon ajan Niles on ollut tosi huonossa kunnossa. Olen soittanut monelle eläinlääkärille alueella, mutta kukaan ei hoida siilejä. Eläinkaupoissa myydään siilejä, mutta kukaan ei osaa auttaa talluraisia, jos niillä on joku hätänä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ressukan hemmottelu loppuun saakka, mutta jos vaiva parantuisi esimerkiksi antibiooteilla, minusta tuntuu kamalalta se, etten voi auttaa. Apulannan sanoin, anteeksi, en voi auttaa. Mahtaako moinen eläinlääkärien haluttomuus hoitaa tiettyjä eläimiä johtua siitä, että lemmikkienkin hoitovirheistä voi joutua vaikeuksiin? Täällä P-Amerikassa pienestäkin asiasta saattaa joutua oikeudenkäyntirumbaan, mikä on melko valitettavaa. Niles on asiasta samaa mieltä. Ja veljestään huolissaan oleva Lars.

Espanjankurssi johti salsakurssiin, mitä tästä mahtaakaan seurata. Ehkä värjään hiukset mustaksi, hankin ruskeat piilarit, ja lätkin rusketusvoidetta iholle tupla-annoksen.. Espanjan oppiminen on ollut kivaa, ja chileläinen kaverini sai minut innostumaan salsasta. Yritin houkutella Keithiä mukaani salsatunnille (2 tunnin sessio maksoi vain 5 dollaria, eli nelisen euroa!), mutta turhaan. Jälkeenpäin tunnista kertoessani hänelle tuli suurena yllätyksenä, että olin tanssinut muiden miesten kanssa. Kuulemma ei ole itsestään selvää, että salsaa tanssitaan parin kanssa. Kaksi kolmesta tanssikaverista osasi tanssia, ja se kolmas oli tissejäni koko tunnin tuijotellut puutarhatonttu.

Kanadassa on elintärkeää olla tietyn lääkärin potilaana aina ja ikuisesti. Perhelääkärit usein hoitavat kaikki perheenjäsenet, ja heiltä saa tarvittaessa lähetteen erikoislääkäreille jne. Tänne muutettuani Keithin perhelääkäri otti minut potilaakseen, mutta vanha kurppa oli niin järkyttävä lääkäri, että lähdin lätkimään. Tänään kävin koulussa kerran viikossa paikalla olevan lääkärin juttusilla, ja kerroin perhelääkärittömyydestäni. Tämä nuori kiva lääkäri sitten tarjoutui ottamaan minut potilaakseen, mikä onnekas sattuma! Työkaverini koitti löytää itselleen uutta lääkäriä (edellisen jäätyä eläkkeelle 85-vuotiaana) usean viikon ajan. Labranatsi soitti ainakin 20 eri lääkärille ennenkuin tärppäsi. Hän on nuori ja terve, ja sellaisia potilaita lääkärit rakastavat. He saavat palkkaa vastaanotolleen rekisteröityneiden potilaiden lukumäärän perusteella, ja mieluiten ottavat potilaita, jotka eivät juurikaan käy vastaanotolla. Krooninen sairaus ei ole tämän lääkärimaailman halutuimpia ominaisuuksia, joten en edes kuvitellut löytäväni omaa lääkäriä. Terveille yleensä siis löytyy lääkäri, sairaille ei. Ehkäpä tästä syystä monet käyvät vastasyntyneistä asti samalla lääkärillä vaikka muuttaisivat toiselle paikkakunnalle. Lääkäri on kuin se katkerasti päättynyt parisuhde, josta ei vaan pysty päästämään ajatuksissaan irti. Tai ehkä se paras kaveri, jonka kanssa löytyy aina juteltavaa, vaikkei oltaisi vuosikausiin nähty.

Kaupat ovat jo täynnä Halloweenkoristeita, -kortteja, -asuja ja -karkkeja. Oma asuni ei vielä ole edes alkuvaiheessa, mutta kunhan löydän majavanhampaat, poliisiunivormun ja majavanhännän, asuni on valmis! Poliisiasuun sopiva hattu pitäisi myös löytää.. Halloweenbileillan sitten vietänkin selitellen, mikä ihme muka sitten olen. Justice Beaver tietysti, eli The Officen Dwightin väärin kuulema Justin Bieberin nimi.

Yritin tänään opettaa suomea luokkakaverilleni. En onnistunut.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Niles-ressua!
Auttaisikohan eläinlääkärille pääsyä jos veisit mennessäsi todistajien nähden allekirjoitetun paperin, ettet vedä ketään oikeuteen siitä että edes yrittäisivät?

t. Kaimaani

Apa kirjoitti...

Tärkein suomen sana minkä voi opettaa englantia puhuvalle on ökkömönkiäinen!

Maiju kirjoitti...

Kaima, hyvä idea, ehkä eläinlääkäri suostuisi auttamaan, jos ei pelkää hoitovirhesyytettä. On tämä kyllä erikoista ja surullista, ettei pientä Nilesia kukaan suostu auttamaan.

Ökkömönkiäistä en vielä opettanut. Yritin opettaa ärrän lausumista oivan opetussanan (prkl) avulla, mutta ainut sana joka taisi sujua kohtuudella oli "apua!". En taida olla kovin miellyttävä opettaja, jos apua pitää huudella.