tiistai 27. syyskuuta 2011

Tanssikengät tanssijalkaan

Ilmottauduin toiselle salsakurssille, eli nyt opettelen LA salsan lisäksi kuubalaista salsaa. Tanssin eilen tunnin kuuden sentin koroissa! Tämä lienee maailmanennätys, sillä en tiennyt kykeneväni edes kävelemään moisten tikkujen nokassa. Valitettavasti suuri osa tanssitunnille ilmottautuneista miehistä on minua lyhempiä, ja korot eivät auta asiaa. Jospa sitten ensi viikolla tanssin polvet koukussa. Tai suussa. Olivat ne polvet missä tahansa, tanssiminen on kivaa! Suosittelen.

Tilasin tällä lukukaudella tarvittavat oppikirjat Intiasta, sillä koulun kirjakaupassa kirjat maksavat reilusti yli satasen, ja Intiasta ne saa kotiinkuljetettuna alle 40 dollarilla. Kirjat tosin ovat pehmeäkantisia, ja niiden kannessa lukee "India Edition" tai "tämä kirja on tuotettu edullisesti jotta kehitysmaissakin asuvilla olisi varaa opiskella". Maiju köyhäilee, mutta so what.

Morsiuskutsut lauantaina olivat odotetusti järkyttävän tylsät, ja kaiken lisäksi vietin koko aamun ihan turhaan leipoen. Tein kutsuja varten mokkapaloja, ja rajoittuneisuuteni leipomisen saralla hidasti prosessia huomattavasti. Kutsuilla yksi henkilö uskaltautui maistamaan mokkapaloja. Minulle sitten jäi loppupellillinen tuhottavaksi, mutta tapaus sai minut jälleen kerran huomaamaan, miten varoen kanadalaiset suhtautuvat uusiin juttuihin. Kotikaupungissa asutaan kohdusta hautaan, samaa keittoa syödään joka torstai, ja vain tutun ja turvallisen näköisiä jälkiruokia uskalletaan maistaa. Poikkeuskanukkejakin toki löytyy, ja kaipaan toki itsekin suomalaisia makuja ja dissailen kanadalaisia ruokia. Olen kuitenkin urheasti maistellut erinäisiä outoja ruokia, esim. thanksgivingkalkkunan sisään tungettavaa leipämössöä nimeltä stuffing, jotain joulupöytään kuuluvaa sipulihässäkkää joka maistuu ihan hirveältä, ja kummallisia jälkiruokia, joiden takia insuliinia ei viitsisi edes tuhlata. Seuraavaksi ajattelin opetella tekemään pullaa.

Olen ilokseni huomannut, etten ole ainoa kouluun pyöräilevä opiskelija. Vieläkin tosin pyörä:auto-suhde on varmaan 1:50 tai 1:100, mutta silti. Itse olen kovasti nauttinut siitä, ettei joka aamu tarvitse pakkautua paikallisbussiin räkäisten ja kummallisten ihmisten kanssa. Koulumatkaan menee 10-15 minuuttia, joten päivittäinen raikkaanilmankiintiö tulee melkein jopa täyteen siinä samalla! Suosittelen salsan ohella pyöräilyä kaikille. Ensimmäistä kertaa ikinä koulun alettua takamukseni kipeytyi pyöräilystä - edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika. Koko kesänä en pyöräillyt, enkä juurikaan viime keväänäkään. Luulin takapuolen puutumisen olevan urbaani legenda, mutta totta se on.

1 kommentti:

Apamato kirjoitti...

Hahaa, nauroin ääneen sun jutuille! Hassu ihana Ma-Ju! Bai tö vei, mulle kyllä kelpaa sun mokkapalat jos muille ei! :D