tiistai 25. lokakuuta 2011

Kaikkien kauan ja hartaasti odottama tilannekatsaus

Tulin töihin kotiorjuutta pakoon, ja nyt on sitten aikaa kirjoitella blogiinkin. Kotona olen passannut vierastamme hiki hatussa niin, ettei aikaa ole jäänyt edes nukkumiselle, saati sitten netissä roikkumiselle. Eilenkin jouduin salaa syömään vessassa, orjapiiskuri kun ei anna minun istua alas ja syödä kunnolla. Kamalaa tämä tälläinen!

Ei vaan, on ihanaa saada vieraita, ja Suomesta erityisesti. Agentti Apamadon vierailun kohokohtia ovat olleet  karkkituliaiset Suomesta, ruisleipätuliaiset Suomesta, ja suomenkielellä kiroilu ruokakaupassa täyteen ääneen. Tuntuu uskomattoman vapauttavalta puhua kielellä, jota muut eivät (toivottavasti) ymmärrä. Yleensä olen täällä se osapuoli, joka ei ymmärrä arabiaa tai kiinaa tai mitä kieliä ihmiset sitten puhuvatkaan, mutta perjantai-iltana paikallinen ruokakauppa joutui hämmästyksen valtaan kun AA:n kanssa kiroilimme kuin kuppaiset merimiehet. Moista kieltä en käyttäisi Suomessa missään, mutta jostain syystä kokemus oli hyvin vapauttava. Suosittelen. Tulkaa ihmeessä kiroilulomalle tänne Kanadaan kokeilemaan, miltä tuntuu päästää rumia kirosanoja suustaan kenenkään sitä ymmärtämättä!

Koulua ei tällä viikolla ole lainkaan, vaan olemme kaikki lukulomalla. Tulinkin näin tiistaiaamun kunniaksi sitten töihin muutamaksi tunniksi, ja toistaiseksi olen kahdessa tunnissa onnistunut rikkomaan käsienpesualtaan hienon poljinmekanismin (vettä saa kontrolloitua altaan alla olevilla polkimilla, jottei likaisilla labrakäsillä tarvitse koskettaa hanaa) ja päässyt todistamaan hienon, uuden lasirakennuksemme käsittämättömän huonoa suunnittelua.Tullessani aamulla töihin toinen ulko-ovista puuttui, sillä se, kuten suurin osa koko rakennuksesta, on lasista. Sellaista kuulemma sattuu lasirakennuksissa, että yhtäkkiä seinät tai ovet katoavat, ihan normimeininkiä. Kesällähän täältä yhtenä päivänä tippui lasiseinä aulaan kolmannesta kerroksesta, ja porraskäytävän lasiseinä tippui pari kuukautta myöhemmin. Ei ole tainnut kellään käydä mielessä, että vaikka lasirakennus ehkä näyttää kivalta (ei edes näytä, mutta ehkä jonkun mielestä näyttää), lasi ei välttämättä ole maailman kestävin materiaali. Porsaita labran oomme kaikki, lasitalossa, Pahan Suden hampaiden ulottuvilla. Mielummin asustaisin tiilitalossa, sellaisessa oikeasti tiilisessä. Kanadalaiset tiilitalothan ovat, kuten valtiovieraileva Agentti Suomesta on matkallaan huomannut, lastulevystä tai mistä lie, ja siihen päälle sitten laitetaan koristeeksi vähän tiiliä. Vähän niinkuin palaneen kakun pelastamista nonparelleilla. Eihän kukaan huomaa, että kakku paloi, jos siihen päälle laitetaan ihania värikkäitä koristeita. Sama meininki täällä, mutta talojen kanssa. Ja kaiken muunkin.

Ei kommentteja: