lauantai 8. lokakuuta 2011

Kielimies, osa 2

Päivitys kaikille teille, jotka olette kieli pitkällä odottaneet kielimiesuutisia. Edelleenkään kyseessä ei ole Riksun kaupunginkirjastossa hyllyjen välissä hääräillyt herra, vaan koulun kioskilla töissä oleva mies, joka osaa suomea! Syksyn alussa hän yllätti minut vastaamalla "ole hyvä", kun vahingossa sanoin hänelle "kiitos". Tällä viikolla päätin selvittää, miten ihmeessä hän osaa suomea, vaikka ulkonäöstä päätellen selvästikään ei ole suomalainen.

Kun vihdoin uskaltauduin ihan suoraan kysymään kielimieheltä, että miten kummassa hän osaa suomea, vastaus oli kovin tavanomainen. Tosin eihän salaiset agentit koskaan paljasta peitetarinansa olemassaoloa.. Kielimies on kuulemma asunut 2 vuotta Helsingissä (CIAn vakoojana?), ja siinä sivussa sitten oppinut suomea. Pari päivää tämän mysteerin selviämisen jälkeen kävin taas kioskilla, ja tällä kertaa pääsin yllättämään. Kioskilla oli kiireistä, eikä kielimies juuri ehtinyt katsella asiakkaitaan, joten kun tervehdinkin häntä sanoen "moi", hän taisi äimistyä yhtä paljon kuin minä kuultuani "ole hyvä". Ensijärkytyksen jälkeen hän moikkasi takaisin, joten nyt minulla on virallisesti moikkauskaveri. Tuntuu omituisen kivalta, että voi sanoa jollekin moi, ja että joku moikkaa takaisin. Yleensä kuulen täällä suomea vain lentokentällä Finnairin lähtöselvitystiskillä.

Eilen tutoroin ensimmäistä kertaa tutorurani aikana. Lukukauden alettua kukaan ei kai uskaltanut tulla tutoroitavakseni, sillä nimeni on niin outo! Sori kaima, eihän meidän nimemme mikään outo minun mielestäni ole, mutta paikalliset saavat siitä kyllä kumman. Maizu/Maihu/Maitsu ei edes kuulosta kovin kivalta. Eilen sitten kiinalaistyttö Xi uskaltautui tapaamaan minut kemian merkeissä. Hänen suurin ongelmansa on englanninkieliset kemiaan liittyvät sanat ja nimistö, ja niitä opettamaanhan minä olen tietysti ehkä huonoin mahdollinen valinta, mutta hän tuntui varsin tyytyväiseltä saamaansa harjoitukseen, ja varasi oitis uuden tutorointisession ensi viikolle. Mikähän tässä maassa on vialla, kun ensin sain vapautuksen englanninkurssista, jonka suurin osa syntyperäisistä kanadalaisista joutui käymään, ja nyt sitten opetan englantia toiselle maahanmuuttajalle? Täytyy todeta, että onneksi en ole opettelemassa Xin äidinkieltä, sen verran kiemuraiselta näytti kirjoitettuna typpioksidi kiinaksi (mitä kiinaa se oli, en tiedä). Tuttu NO olikin yhtäkkiä viisi senttiä leveä kiinalainen kirjainrykelmä, josta en tietenkään tajunnut mitään. Xi kuitenkin kehui sitä, miten helppo hänen kielellään on nimetä kemiallisia yhdisteitä, joten vika on siis vain minussa. Mitäs en osaa kiinaa. Nos vemos!

Ei kommentteja: