lauantai 12. marraskuuta 2011

11.11.11

Täällä päiväykset kirjoitetaan oudosti, eli ensin kuukausi, sitten päivä, ja sitten vuosi, mutta perjantaina ei ollut mitään mahdollisuutta kenenkään ymmärtää päiväystä väärin. Monet pitivät päiväystä maagisena, ja varsinkin kello 11:11 piti tapahtua kummia. Sain takaisin elektroniikan kokeen, eli eipä ollut hääppöstä. Kanadassa 11.11 on joka vuosi veteraanien muistopäivä, jonka kunniaksi kiinnitetään (tod.näk. Kiinassa valmistettu) punainen unikkorintaneula takin kaulukseen. Minulle ei ole ihan selvinnyt, enkä ole asiaa kyllä edes selvittänyt kun evvk, että onko tämä muistopäivä toisen maailmansodan veteraanien muistelua varten, vai lasketaanko nämä modernit ja sangen tarpeelliset sodat mukaan. Toisessa maailmansodassa Kanada soti periaatteessa Suomea vastaan sotiessaan Saksaa vastaan, ja näitä meneillään olevia sotia en kannata ollenkaan, joten en myöskään kiinnitä unikkoa rinnuksiini. 

Chilestä kotoisin oleva ystäväni oli innoissaan päivän maagisuudesta, ja toivotti facebookissa kaikille iloista 11.11.11-päivää, jonka johdosta sitten hänen kanadalaiset ystävänsä vetivät hernarit nokkaan, koska eihän veteraanien muistopäivänä pidä olla onnellinen ja iloinen. Tähän Leti kyllä vastasikin mielestäni osuvasti, että kuolleita läheisiä pitäisi muistella rakkaudella, kunnioituksella, ja pitäisi muistella niitä iloisia ja hyviä hetkiä. Joka tapauksessa, kysymykseni onkin seuraava: Mitä tehdä kun surullinen ja iloinen tapahtuma osuu samalle päivälle? En minäkään ehkä olisi juhlatuulella jos itsenäisyyspäivänä pitäisi bilettää sen takia, että maailmanloppua ei tullutkaan, tai kun Kanada voitti USAn jääkiekossa. Vai pitäisikö aina mennä iloisemman tapahtuman mukaan? 

Perjantai oli minulle iloinen päivä, sillä neljän kokeen putki loppui, ja sain vihdoin hengähtää. Illalla sain tanssia salsaa, ja opin vähän myös bachataa ja merenqueta. Tanssilattialla oli ahdasta, eikä juuri kukaan juonut alkoholia. Viimeksi kun olen ollut yökerhossa (Suomessa, täällä Kanadassa en ole itse asiassa ennen edes ollut muualla kuin lähikuppilassa), jengi keskittyi lähinnä alkoholiin, enkä koskaan tykännyt tanssia kun en oikein tiedä miten sellaisia listahittejä tanssitaan. Salsa on helpompaa, sitä varten on tietyt askeleet ja sitten vaan menoksi. Alkoholia ei oikeastaan edes ehtinyt juoda. Taidan keväällä jatkaa kuubalaista salsaa, voin sitten muuttaa myöhemmin Kuubaan. Sujuvasti espanjaa puhuvana, ja oikeanlaista salsaa tanssivana menen varmaan ihan paikallisesta. Vallankumous odottaa. Viva Maiju!

Ei kommentteja: