perjantai 18. marraskuuta 2011

Siileistä parhain ja piikikkäin

Niin siinä sitten vaan kävi, että Niles siirtyi tuhisemaan siilien taivaaseen. Tahdon uskoa, että sellainen on olemassa, ja että siellä saa vapaasti juoksennella ympäriinsä ja tonkia maata toukkia etsien. Nilesin viimeiset päivät, jopa kuukaudet, menivät sairastellessa, tosin ruoka maittoi vielä viime viikonloppuna ihan mainiosti. Syyllisyydentuntoihin taipuvaisena ihmisenä toki syytän itseäni siitä, etten pitänyt piikikkäästä ystävästäni parempaa huolta. Toki huolenpidossa olisi auttanut sekin, jos edes yksi eläinlääkäri tällä alueella olisi ottanut Nilesin potilaaksi, mutta eipä siilin elo ollut kummoista ennen sairastumistakaan. Siilit ovat maailman söpöimpiä otuksia, mutta jatkossa jätän ne omaan ympäristöönsä elämään onnellisina ja vapaina elämänsä loppuun saakka. Kiitos ja anteeksi. Tänään illalla Nilesille etsitään lepopaikka puutarhastamme. Jospa sille paikalle sitten ensi kesänä istuttaisi jotain sopivan piikikästä mutta herkkää hassun piikkipalleromme muistoksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Siili Suhonen katsoi halkopinon alta
ja ajattelin:"aika minun lähteä on."
Myös siili Suhonen sai siivet haltijalta
ja nyt on olo Suhosella huoleton."

Niles pääsi hyvään seuraan...

t. Kaimaani

Maiju kirjoitti...

Kiitos, Kaimaani, kauniista värssystä.