perjantai 18. marraskuuta 2011

Voitteko kuvitella, en ole ainut suomalainen maailmalla!

Vastaanotin tänään haasteen toiselta ulkosuomalaiselta, ja haasteen mukana tuli yllä kuvattu pokaali. Nam! Maria, eli Se Toinen Suomalainen asustaa myöskin Ontariossa, ja kirjoittelee kokemuksistaan täällä. Hänen tekstejään lukiessani bon voyage-fiilis, kuten lapsuuteni unelmaprinssi Matti Nykänen asian ilmaisee, valtaa mielen. Minut haastettiin paljastamaan kymmenen asiaa itsestäni. No worries, lisää kuvia ei ole tulossa.

1. Tykkään syksystä, sen kylmistä vesisateista ja tuulesta, sekä värikkäistä lehdistä puissa. Nuorempana minulla oli teoria, jonka mukaan jokainen pitää syntymäaikansa vastakkaisesta vuodenajasta, eli siis minä keväällä syntyneenä pidin juuri siksi syksystä. Tämä teoria ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

2. En pidä katkaravuista, sillä ne ovat vaaleanpunaisia, ja vain karkkien tulee olla vaaleanpunaisia. Ne tosin myös maistuvat märältä ja suolaiselta, yöks.

3. Olen maailman huonoin pakkaamaan. Unohdan aina ottaa tavaroita joita tarvitaan, ja kannan mukanani turhia vaatteita. Yleensä kotiin palattuani puolet vaatteista ovat säilyneet koskemattomina koko matkan ajan. 

4. En osaa opiskella, jos telkka ei ole päällä. Teen läksyt aina telkan edessä, samoin tenttiin lukeminen sujuu kivasti ohjelmien mainoskatkoilla. Voisi siis sanoa, etten ole kovin tehokas. Yllätys!

5. Tahtoisin osata puhua mahdollisimman montaa kieltä, esimerkiksi nyt hallitsemieni lisäksi venäjää ja mandariinikiinaa. En ymmärrä, miksi niin moni pohjoisamerikkalainen osaa vain ja ainoastaan englantia. Tylsää!

6. Olen niin innostunut salsasta, että tahtoisin tanssia vähäsen joka päivä oppiakseni sitä kunnolla. Moista oppimisintoa ei ole kuunaan nähty.

7. Tahtoisin muuttaa takaisin Eurooppaan, mutten välttämättä Suomeen. Minulla on ikävä maalaisjärkeä.

8. En pidä juurikaan joulusta, mutta joulukoristeet ovat ihan kivoja. Jouluaika ahdistaa. 

9. Pidän listojen tekemisestä. Harmi, että tähän listaan saa laittaa vain 10 kohtaa. Nuorempana listasin paljonkin erilaisia asioita, esimerkiksi yhdyssanavirheitä tv-chatissä, ja miten monta kertaa käytin mitäkin omistamaani vaatetta. Alusvaatteita en listannut, joten en ole ihan toivoton tapaus.

10. Suren lemmikkieni kuolemaa enemmän kuin esimerkiksi isovanhempieni kuolemaa. Ainakin itken enemmän. Mitataanko surua kyynelissä?

Jes, onnistuin tekemään tästäkin listasta sopivan negatiivisen, vaikka aloitin positiivisesti tykkäämällä jostain asiasta. Eihän moinen positiivisuus ole mistään kotoisin, varsinkaan tänään, hassun Nilesin kuoltua viime yönä. Olen täällä töissä itkeskellyt, mielestäni melko huomaamatta, sillä suruisaksihan tämä tilanne vetää. Olisinpa meksikolainen, jolle kuolema on vain elämän toisenlainen vaihe, eikä ollenkaan surullinen juttu. 

Marian blogissa on linkkejä muidenkin ulkosuokkien juttuihin, menenkin tästä niitä lukemaan.. Tai siis.. tekemään töitä... Hah.

Ei kommentteja: