lauantai 31. joulukuuta 2011

Diekon sumpatunti

Tämän reissun aikana korvaan on muutaman kerran särähtäneet nämä suomalaisittain lausutut sanat. Toki vieraita sanoja lausutaan oman kielen pohjalta, joten skype on skype, eikä skaip, ja zumba on sumpa. Eihän Kanadassakaan tunneta Teemu Selännettä ja Saku Koivua, vaan Tiimu Silääni ja Säky Köivy. Onneksi sentään nuo dikipoksit toimii, oli niiden nimi mikä tahansa. Olin tänään sumpatunnilla, jonka veti eteläamerikkalainen (tai muu latino) Dieko, eli Diego. Miehen energisyys ja iloisuus oli ilmeisesti edesauttanut faniporukan luomisessa; eturivin tytöt kuolasivat kieli pitkällä Diegon keikuttaessa lanteitaan. Sama kai se, mikä motivoi käymään jumpassa.

Vuosi 2012 se vaan sitten jo kolkuttelee oven takana. Ehkä jo toukokuussa muistan kirjoittaa papereihin oikean vuoden, enkä vuotta 2011. Kuluvan vuoden puolella tosin kerran tuli kirjoitettua 2001, oli kai niin nuorekas olo sillä hetkellä. 2011 oli kiireinen vuosi, tapahtumarikaskin. Lupauksia seuraavalle vuodelle en aio tehdä, sillä niin suunnitelmat kuin lupauksetkin tuppaavat unohtumaan ja muuttumaan matkan varrella. Ainoa lupaus, minkä voisi luvata joka vuosi, onkin: "I will be the best I can be". Uusi vuosi vaihtuu pikkupakkasessa tylsässä Riksussa, mutta onneksi on sentään lihapullia, nakkeja, ja perunasalaattia. Ja jos aseman grilli olis auki, niin vois hakea makkaraperunat juhlan kunniaksi. Syödessä unohtuu nääs sekin, jos ei muuten oikein ole biletuulella. Ja niille, jotka syövät hitaasti suklaata ja karkkia: saa niitä syödä nopeastikin. Eka puolikas suklaalevystä ei ehdi maistua miltään, eli kai se toinenkin puolikas pitää syödä, että edes vähän maistais.

Ei kommentteja: