tiistai 6. joulukuuta 2011

Etäitsenäisyyspäivä

Ensilumi satoi tänään samoihin aikoihin sekä tänne Hamiltoniin, että Etelä-Suomeen. Ensilumen sulaessa vesisateessa jouduin lähtemään kouluun Linnan juhlien aikaan, mutta onneksi sitten iltasella sain ne katsottua Yle Areenan kautta. Ehkä on hassua viettää itsenäisyyspäivää täältä käsin, mutta jos sitä itsenäisyyttä ei olisi, voisin oikeasti olla täällä Kanadassa postimyyntivaimona. Jos joku olisi erehtynyt tilaamaan. Sitä vaan en käsitä, että jos joka vuosi juhliin kutsutaan pari tuhatta tyyppiä, niin miksei minulle vielä koskaan ole tullut kutsua? Olisi ihanaa olla ihmispaljoudessa hikoilemassa, taistella ruoasta, talloa toisten varpaille, ja luultavasti kompastua sillä punaisella matolla, jota pitkin kättelijät kävelevät. 

Juhlapukuja on aina kiva katsella. Tänä vuonna kierrätys ja kestävä kehitys olivat ilmeisesti teemoina, sillä Taikullakin oli vanha mekko päällä. Eräs rouva oli jäniksenjämistä tehnyt mekkoonsa hihat. Toinen oli värikynistä tehnyt mielenkiintoisen koristeen asuunsa, ja yhdellä rouvalla oli vissiin suomenlipusta tehty mekko. Jonkun mikrobiologin laahuksen kankaassa oli painettuna mikroskooppikuvia soluista tms. En oikein tiedä mikä oli suosikkimekko tänä vuonna, ehkä Eija-Riitta Korholan ihana vaaleanpunainen iltapuku, tai Elina Kiikon kaunis vihreä metsänneitopuku. Mike Monroella oli miehistä paras puku, ihanan rok. Ensi vuodeksi ehdottaisin tanssiohjelmistoon vähän jotain muutakin kuin valssia. Ehkä valssi on valittu siksi, että sitä voi tanssia paikallaan heiluen, eipä siellä tilaa ole oikein muullekaan. Eikä näemmä haittaa, vaikkei pysty heilumaan valssin tahdissa, kunhan heiluu vaan. Äänestäkää Maiju presidentiksi, niin Linnassa tanssitaan salsaa! Siihen touhuun pitää sitten kyllä lainata kadettia, Keith on tanssirajoitteinen. Saakohan pressa ottaa bileistä yli jääneet herkut seuraavan päivän työlounaaksi?

Viikon päästä kolme viidestä loppukokeesta on takana, pahimmat ehkä vielä edessä. Kahden viikon päästä olen Suomessa kiroilemassa, että miksei kukaan tervehdi, ja miksi kaikki näyttää niin myrtseiltä. Tai sitten olen sokerikoomassa Makuunin karkkiosastolla.

Ei kommentteja: