sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jos sais kerran reissullansa

..matkatavarat mukaansa. Oliko tämä nyt kolmas vai neljäs kerta, kun Helsinki-Vantaalla odottelin toiveikkaana matkalaukkuani. Kaikki muut koneessa olleet löysivät omansa, hihnalle ei enää tullut uusia laukkuja, ja sitten koko hihna pysähtyi. Maijun laukkua ei vaan näkynyt. Se oli jäänyt Lontooseen katselemaan nähtävyyksiä, ja tuli luokseni vasta keskiviikkona, vaikka itse saavuin jo maanantaina. Onneksi olin osannut odottaa moista vastoinkäymistä (pessimisti ei pety, eikä jää ilman puhtaita alushousuja!!!) ja olin pakannut käsimatkatavaroihini puhtaat sukat ja alushousut. Valitettavasti puhdasta paitaa ei ollut mukana, joten ensin vietettyäni pari päivää ja yhden yön matkapaita päälläni, ostin sitten uuden. Loppujen lopuksi kassi sitten tuotiin perille saakka, onneksi ei kadonnut siis lopullisesti.

Joulu ei ole meikäläisen suosikkiaikaa ollenkaan. Suomalainen joulu on sen verran melankolinen, että iloista mieltä saa hakea. Olin aattona kuntosalilla iltasella, kun sinne pääsee kulkukortilla melkein mihin aikaan tahansa. Ei siellä muita sitten ollutkaan, eli aika kristitty taitaa maamme edelleen olla. Kanadassa ko. sali olisi ollut täynnä ainakin sitten niitä, jotka eivät joulua juhli. Äiti kuuntelee joululauluja radiosta, ja nekin ovat kaikki jotenkin surullisia ja synkeitä. Eikö joulu saisi olla iloinen ja kiva juhla, sekä pakanoille jotka juhlivat sitä talvijuhlana, että kristityille, jotka sitä juhlivat Jessen syntymäpäiväjuhlana? Iloisen sijaan joulu on harras, vaisu, melankolinen. Ja sateinen. Ehkä joulu tuntui ankealta lumenpuutteen vuoksi.

Salsa. Tahdoin tanssia täällä Suomessakin, joten Helsingissä vieraillessani raahasin Olgan mukaan paikkaan, jossa salsaa opetetaan kolmena iltana viikossa, ja sen jälkeen saa sitten tanssata salsaa vapaamuotoisesti. Lähetin paikkaan sähköpostin tiedustellen monelta opetusta yleensä sitten saa. Ei vastausta. Olga soitti baariin perjantaina ja kysyi samaa asiaa, ja sieltä kerrottiin että kymmeneltä yleensä alkaa tanssinopetus. Olimme tarkasti kymmeneltä paikan päällä, mutta portsarit eivät tienneet tanssista mitään, ja kävivät vielä yläkerrassa varmistamassa, että onko opetusta tarjolla. Piti olla. Istuimme alas, mutta klo 22:30 opetus ei ollut vieläkään alkanut. Paikan omistaja ja DJ vakuuttelivat, että sitten alkaa opetus, kun on tarpeeksi porukkaa koossa. Ei sitä sitten ollut kahteen mennessä vissiin tullut tarpeeksi, kun luovutimme ja jätimme tummat pojat tanssimaan keskenään. Yhden kerran kuvittelin jo päässeeni tanssimaan salsaa, kun salsa soi ja musta mies, joka haisi hevoselta, tuli hakemaan tanssimaan. Ei se kyllä sitten salsaa tanssinut, vaan jotain omaa juttuansa. Illan parhainta antia taisi olla perulainen miekkonen, jonka mielestä suomalaisten pitää oppia hymyilemään ja jakamaan. Näinhän se vähän on.

Olen kunnon kissaäitinä ostanut jo neljä tuliaista Larsille. Keithille ei vielä ole mitään.

Ei kommentteja: