perjantai 16. joulukuuta 2011

Kädetön kansa

Kanadalaiset muuttuvat kädettömiksi talvisin. Hyvin harva näillä kulmilla käyttää käsineitä, joten pakkasen paukkuessa ulkosalla, kädet tungetaan taskuihin tai vedetään hihan sisälle niin pitkälle kuin mahdollista. Lopputuloksena on kasa kanukkeja, jotka eivät kykene käyttämään käsiään koko talven aikana. Väitänpä vielä, että kerään oudoksuvia katseita liikkuessani hanskat kädessä. Olen nimittäin niin kummallinen, että kannan kauppakasseja käsissäni, ja joskus kävelyä rytmittää mukavasti käsien heiluttelu askeleen tahdissa. Pipoja ei myöskään kovasti käytetä, eikä kaulaliinoja. 

Tämä kaikki johtuu siitä, että kanadalaiset ovat myös jalattomia, ympärivuotisesti. Kaikkialle mennään autolla, jopa sinne postilaatikolle korttelin päähän. Autoilukulttuurissa säätä varten ei tarvitse eikä osata pukeutua, joten hanskat, pipot, ja kaulahuivit jäävät käyttämättä. Poikkeuksena hassut maahanmuuttajat, jotka kehtaavat julkisilla paikoilla käyttää lapasia.

Toinen hyvin pohjoisamerikkalainen piirre kanssakanukeissani on tullut esille viimeisen kolmen viikon aikana. Rahaa, omaa tai pankin, käytetään sen asian todistamiseen, että itsellä menee hyvin, ja varaa on ostaa vaikka mitä. Kaikki alkoi kolmisen viikkoa sitten kun Keithin kaveri sai moottoripyörän synttärilahjaksi vaimoltaan. Toinen Keithin kaveri ei voinut jäädä kakkoseksi, vaan meni ja osti vaimolleen joululahjaksi auton, tälläisen ihanan kersojen kuskaamiseen suunnitellun pakun:
Auto tuli punaisella rusetilla koristeltuna, tottakai. Meillä Keithin kanssa ei moiseen varustelukilpailuun ole varaa eikä intoakaan, sillä minä olen viime aikoina koittanut päästä tavaroista ja asioista eroon. Valtaosa ihmisistä kulkee tavaratiellä toiseen suuntaan, ostaen ja hamstraten niin paljon, että lopulta "on pakko" ostaa isompi talo, kun tavarat eivät mahdu enää nykyiseen. Nähtäväksi jää, kuka on ostanut luotolla, ja onko varaa maksaa pankille takaisin sitten kun sen aika tulee. Mulle riittää toistaiseksi asunto- ja opintolaina huolehdittavaksi. Välillä toki iskee paniikki, pitäiskö mullakin olla kun tollakin on. Näiden ajatusten pukatessa päähän katson Atlantin yli kohti Eurooppaa, missä kummasti tullaan toimeen pienemmissä kodeissa ja vähemmän tavaramäärän keskellä. Ei onneen tarvita kolmea täyteen ahdattua komeroa pullollaan joulukoristeita.



Ei kommentteja: