maanantai 30. tammikuuta 2012

Kukaan ei osaa mun kieltä!

Olen kuullut väitettävän, että suomi on maailman hankalin kieli oppia. Saksalainen vaihtari, johon tutustuin Suomessa, oppi sen parissa kuukaudessa sen verran hyvin, että hänen seurassaan ei pystynyt kuiskimaan salaisuuksia suomeksi. Kanadassa ollessani olen useasti kuullut väitettävän, että englanti on maailman vaikein kieli. Ei ole. Minäkin opin englantia puhumaan, ja niin oppii kaikki eurooppalaiset lapset ja nuoret, monet kiinalaiset, intialaiset osaavat englantia.. Kuka ei osaa englantia, siinä teille kysymys!? 

Juttelin tänään kiinalaisen tutoroitavani kanssa mandariinikiinasta, ja tulin siihen tulokseen, että mandariinikiina on mahdollisesti maailman vaikein kieli. Ainakin, jos sitä haluaa oppia kirjoittamaan. Hyvänä kakkosena, tai ehkä jaetulla ykkössijalla, tulee arabiankieli, jota sitä äidinkielenäänkin puhuvat osaavat niin heikosti, että eri tulkintoja esimerkiksi uskonnollisista teksteistä pääsee syntymään. Miettikääpä. Suomeksi sanotaan vaikka nyt sitten Kalevalassa näin: "Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni/Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen/ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli". Jääkö kellekään epäselväksi, mitä tässä tarkoitetaan? Tursas sytytti selvästikin heinät tuleen merestänousunsa jälkeen. Joo.. No siis kuitenkin, merkityksiä ei voi olla kovin montaa, ja jos tämä olisi uskonnollista tekstiä, niin Tursasta palvottaisiin, ja sille uhrattaisiin pieniä lapsia ja neitsyitä, jottei se vaan polttaisi viljapeltoja maan tasalle. Ymmärtääkseni arabiankielessä on enemmän varaa tulkinnoille. 

Mandariinikiinaa tai arabiaa tuskin koskaan opin, mutta espanjaa olisi kiva oppia enemmän, ja jonain päivänä tahtoisin vielä oppia venäjääkin. Olisi kiva olla yksi niistä ihmisistä, joille uuden kielen oppiminen on lapsellisen helppoa. Kielten oppiminen on yleensä kuitenkin ulkoaopettelua, ja siinä minä olen maailman huonoin. Ehdottaisin myös, että ystäväni täällä opettelisivat suomea. Viime aikoina olen pakannut lounaan mukaan kouluun, ja koska kokkailen suurimmaksi osaksi laatikkoruokia, joiden nimen tiedän vain suomeksi, luokkatoverini eivät koskaan tiedä mitä syön. Esimerkiksi jauhelihaperunasoselaatikko ei kuulostanut tutulta, mutta en sitten tiedä mikä se olisi englanniksikaan, joten suomenkielinen nimi on tullut jäädäkseen. Shepard's pie kuulemma Keithin mukaan on samanmoista, mutta siinä jauheliha on alimpana kerroksena, ja perunamuusi sitten siinä päällä. Jauhelihaperunasoselaatikossa jauheliha ja perunamuusi on sekoitettu yhteen, eli kyseessä on aivan eri ruokalaji.

Löytyisikö keneltäkään englanninkielisiä termejä seuraaville ruokalajeille: jauhelihaperunasose/-viipalelaatikko, vispipuuro, viili (milk slime on tähänastisista käännöksistä paras), voileipäkakku, tiikerikakku, pulla. Kiitos jo etukäteen!

Talvella ei kuulu sataa vettä!

Tämä talveksi kutsuttu, mutta sitä hyvin etäisesti muistuttava vuodenaika on ollut täällä meillä ihan surkea. Vettä sataa aina, jos vähän on eka satanut lunta. Tänään ihme kyllä on maassa lunta jopa useampi sentti, mutta eiköhän huomenna vesisade korjaa senkin asian. Vaikka täällä telkassa pyöriikin mainos, jossa sanotaan, että yksikään itseäänkunnioittava kanukki ei valita, että on liian kylmä ulkona, niin sitähän ne juuri tekevät. Jos vähänkin on pakkasta, ja lunta sataa tyyliin hiutale viidessä minuutissa, heti ollaan valittamassa että ai kauhee kun on tää talvi niin hirvee. Kanadassahan on ihan tavallista jutella tuntemattomille esimerkiksi bussipysäkillä, ja minullekin on pari kertaa ohimennen huomautettu hirveästä talvikelistä bussia odotellessani. Yleensä toteankin vain, että taidan olla ainut, joka tykkää, että talvella on talvista. Enköhän kohta ole kerännyt tarpeeksi mainetta Hamiltonissakin, jotta minut voidaan leimata kylähullun lisäksi kaupunkisekopääksi. Suuri osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä joko oikeasti, tai joiden puhetta kuulen ohimennen, ovat olleet tähän lämpimään ja lumettomaan talveen kovin tyytyväisiä. En ole biologi, mutta voisin kuvitella, että luonnolle tekisi hyvää, jos oikeasti olisi talvi. Taitaa siis karvaton apina olla ainut eläinlaji, jonka mielestä vesitalvi on jees. Mun säärikarvojen ja mielipiteen perusteella en siis kuulu ko. eläinlajiin. Niin, ja sitten kun vielä pyöräilen talvella (joka siis lähinnä muistuttaa syksyä), niin olen taatusti hullu. Jep.

Koulussa on jo kolmen viikon jälkeen niin kiireistä, että paljon muuta ei ehdi kuin kotitehtäviä ja labraraportteja tehdä. Töissäkin olisi niin paljon tehtävää, että mulle lasketut kymmenen tuntia viikossa ei siihen oikein riitä. Samaan aikaan pitäisi etsiä ja hakea työharjoittelupaikkaa, ja pitää omasta (mielen)terveydestä huolta käymällä salilla ja salsaamassa. Jatkoin tällä lukukaudella kuubalaista salsaa, ja aloitin bachatatunnit. Kuubalainen salsa on ihan parasta, mutta bachatatunneilla on liikaa naisia, joten olen ala-asteen joulunäytelmien tapaan esittänyt miestä. Ala-asteella tosin olin joulupukki, ja nyt vaan ihan tavallinen mies. Toinen bachatan kiinnostavuutta vähentävä tekijä on tunneilla käyvä äitykkä, joka tuo kersansa tunneille mukaan muiden iloksi. Olen todella hyvä arvioimaan lasten ikiä, mutta tämä tapaus osaa kävellä, muttei puhua. Että siitä sitten voitte kokeneemmat päätellä minkä ikäinen se on. Äityli kantaa kersaa sellaisessa kengurupussissa tossa mahan päällä, ja tunti keskeytyy joka kerta, kun pikku-Jormalla on joku hätänä. Kyseessä on kuitenkin aikuisten tanssitunti, enkä minä ainakaan olisi maksanut tunneista, jos olisin tiennyt, että opetus tapahtuu yhden kiljuvan kersan ehdoilla. Paikalla olevat miehetkin taatusti nauttivat siitä, kun saavat tanssia äidin ja pojan kanssa. Kaksi yhden hinnalla! Jospa sitten seuraavalla kerralla mammoille olisi oma ryhmänsä, minne kaikessa rauhassa saisivat tuoda lapsukaisensa, ja aikuiset saisivat sitten tanssia erikseen. Pliis. Tai muuten mä meen Larsin kanssa tanssimaan.




lauantai 7. tammikuuta 2012

Kotka on kotipesässä

Pääsin takaisin arkielämään eilen, vaivaiset 21 tuntia matkustettuani. Matka sujui miten nyt voi pitkä ja rasittava matka sujua, mitä nyt lisämaksu ylimääräisestä matkalaukusta pääsi vähän yllättämään (80 €), ja Kanadan tullissa ainoat tuliaiseni Keithille, eli grillimakkarat, takavarikoitiin. Matka siis alkoi ja päättyi huonosti, ja oli keskeltä tasaisen ahdistava. Lunta ei täällä ole maassa lainkaan, kun taas Suomeen heti lähdettyäni tuli talvi. Tietysti. Kotona oli sentään siistiä, kunnes avasin matkalaukkuni olohuoneen lattialla ja päästin kaaoksen valloilleen. Kotiin oli myös hankittu surround sound-kaiutinjärjestelmä, vaikka meillä moiseen ei edes ole tilaa, tarvetta, eikä rahaa. Jätä mies yksin kolmeksi viikoksi, ja kämppä muuttuu poikamiesboksiksi.. Lars ensin vähän osoitti mieltään, sen mielestä oli paheksuttavaa, että olin jättänyt pojat keskenään kotiin. Tuliaispallo sentään pelasti tilanteen, ja nyt me ollaan taas kavereita.

Koulu alkaa jo maanantaina, vaikka selvästi tarvitsisin enemmän palautumisaikaa. Päättynyt lukukausi oli todella rankka, ja Suomessa vaikka olikin kivaa, tuntui että olisin koko ajan ollut menossa, ja oli muka kiire jonnekin jatkuvasti. Ehkä ehdin sitten lukulomalla helmikuussa levätä. Tällä kertaa Suomessa oli jotenkin erilaista olla, ja paluu Kanadaankin tuntui erilaiselta. En osaa määritellä millä tavalla reissu oli erilainen, tai mitkä asiat ovat muuttuneet. Nyt on myös sellainen olo, että minun olisi pitänyt jäädä Suomeen vielä vähäksi aikaa, ennen moista tunnetta ei ole tullut. 

Tänään piti sitten jo käydä täällä ruokakaupassa, sillä uudenvuodentavoitteeni on tehdä enemmän kotiruokaa. Kaupassa oli joku radiokanava päällä, ja kuulin asiakkaan laulavan radiossa soitetun biisin mukana. Olen aiemmin kuullut vain Anskun lauleskelevan itsekseen kaupassa, ja ilahduin siitä, että muutkin niin tekevät. Itse en aio osallistua kaupassa lauleskeluun, ihan vaan niiden muiden asiakkaiden onneksi. Laulakaa, te jotka siihen muiden korvia rikkomatta kykenette!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Sininen hetki

Lumeton pariviikkoinen Suomessa tuntui pimeältä, pitkältä, ja sangen masentavalta. Huurre, ja sen jälkeen lumi, muutti maan vähän valkoisemmaksi, ja tänään sainkin verestää muistojani sinisestä hetkestä. Vähän ennen neljää aurinko oli jo laskenut, mutta ulkona oli hangen hohteen ansiosta sinistä. Taivas ei vielä ollut ihan musta, vaan jostain taivaanrannan kulmilta valoa riitti muuttamaan maisemat ihan siniseksi. Kaunista!

Salilla kävin kokeilemassa uutuutta, cross fittiä. Melkein kuolin. Tunti kesti ehkä 40 minuuttia, minä aikana ehdin epäillä, että pääsenkö lainkaan salilta kotiin elävänä. Eikä siellä mitään erikoista tehty, hypittiin ja nostettiin vähän painoja, punnerrettiin, ja kyykättiin. Ei siellä kyllä niitä sumpaajia sitten näkynytkään, vaan jotain urheilijoita. Ja minä. 

Kuuluuko vanhat päiväkirjat säilyttää, vai polttaa roviolla? Toisaalta omia säälittäviä juttuja lapsuusajoilta on kiva lukea, mutta sitten niitä teinijuttuja lukiessa tekee mieli potkaista itseään mahdollisimman kovaa päähän. Mikä dorka olinkaan! Äiti elätti minut pienistä tuloistaan, ja minä silti tarvitsin (eli en oikeasti) 500 markkaa maksaneet farkut. Melkein 100 euroa! Haloo! Nykyään kiristelen hampaita, jos farkuista pitää maksaa yli 20 dollaria, eli 14 euroa, eli 90 markkaa.