lauantai 7. tammikuuta 2012

Kotka on kotipesässä

Pääsin takaisin arkielämään eilen, vaivaiset 21 tuntia matkustettuani. Matka sujui miten nyt voi pitkä ja rasittava matka sujua, mitä nyt lisämaksu ylimääräisestä matkalaukusta pääsi vähän yllättämään (80 €), ja Kanadan tullissa ainoat tuliaiseni Keithille, eli grillimakkarat, takavarikoitiin. Matka siis alkoi ja päättyi huonosti, ja oli keskeltä tasaisen ahdistava. Lunta ei täällä ole maassa lainkaan, kun taas Suomeen heti lähdettyäni tuli talvi. Tietysti. Kotona oli sentään siistiä, kunnes avasin matkalaukkuni olohuoneen lattialla ja päästin kaaoksen valloilleen. Kotiin oli myös hankittu surround sound-kaiutinjärjestelmä, vaikka meillä moiseen ei edes ole tilaa, tarvetta, eikä rahaa. Jätä mies yksin kolmeksi viikoksi, ja kämppä muuttuu poikamiesboksiksi.. Lars ensin vähän osoitti mieltään, sen mielestä oli paheksuttavaa, että olin jättänyt pojat keskenään kotiin. Tuliaispallo sentään pelasti tilanteen, ja nyt me ollaan taas kavereita.

Koulu alkaa jo maanantaina, vaikka selvästi tarvitsisin enemmän palautumisaikaa. Päättynyt lukukausi oli todella rankka, ja Suomessa vaikka olikin kivaa, tuntui että olisin koko ajan ollut menossa, ja oli muka kiire jonnekin jatkuvasti. Ehkä ehdin sitten lukulomalla helmikuussa levätä. Tällä kertaa Suomessa oli jotenkin erilaista olla, ja paluu Kanadaankin tuntui erilaiselta. En osaa määritellä millä tavalla reissu oli erilainen, tai mitkä asiat ovat muuttuneet. Nyt on myös sellainen olo, että minun olisi pitänyt jäädä Suomeen vielä vähäksi aikaa, ennen moista tunnetta ei ole tullut. 

Tänään piti sitten jo käydä täällä ruokakaupassa, sillä uudenvuodentavoitteeni on tehdä enemmän kotiruokaa. Kaupassa oli joku radiokanava päällä, ja kuulin asiakkaan laulavan radiossa soitetun biisin mukana. Olen aiemmin kuullut vain Anskun lauleskelevan itsekseen kaupassa, ja ilahduin siitä, että muutkin niin tekevät. Itse en aio osallistua kaupassa lauleskeluun, ihan vaan niiden muiden asiakkaiden onneksi. Laulakaa, te jotka siihen muiden korvia rikkomatta kykenette!

1 kommentti:

Annina kirjoitti...

Lol, mulle kerran Suomalaisen Kirjakaupan täti sanoi että piristin sen päivää kun lauleskelin siellä hyllyjen välissä niin iloisena jokun liikkeessä soivan biisin mukana enkä välittänyt muista ihmisistä. Tosiasiassa en edes huomannut että lauleskelin ääneen, mutta myyjä oli siis kuitenkin kovin ilahtunut ja hymyssä suin! :D