tiistai 3. tammikuuta 2012

Sininen hetki

Lumeton pariviikkoinen Suomessa tuntui pimeältä, pitkältä, ja sangen masentavalta. Huurre, ja sen jälkeen lumi, muutti maan vähän valkoisemmaksi, ja tänään sainkin verestää muistojani sinisestä hetkestä. Vähän ennen neljää aurinko oli jo laskenut, mutta ulkona oli hangen hohteen ansiosta sinistä. Taivas ei vielä ollut ihan musta, vaan jostain taivaanrannan kulmilta valoa riitti muuttamaan maisemat ihan siniseksi. Kaunista!

Salilla kävin kokeilemassa uutuutta, cross fittiä. Melkein kuolin. Tunti kesti ehkä 40 minuuttia, minä aikana ehdin epäillä, että pääsenkö lainkaan salilta kotiin elävänä. Eikä siellä mitään erikoista tehty, hypittiin ja nostettiin vähän painoja, punnerrettiin, ja kyykättiin. Ei siellä kyllä niitä sumpaajia sitten näkynytkään, vaan jotain urheilijoita. Ja minä. 

Kuuluuko vanhat päiväkirjat säilyttää, vai polttaa roviolla? Toisaalta omia säälittäviä juttuja lapsuusajoilta on kiva lukea, mutta sitten niitä teinijuttuja lukiessa tekee mieli potkaista itseään mahdollisimman kovaa päähän. Mikä dorka olinkaan! Äiti elätti minut pienistä tuloistaan, ja minä silti tarvitsin (eli en oikeasti) 500 markkaa maksaneet farkut. Melkein 100 euroa! Haloo! Nykyään kiristelen hampaita, jos farkuista pitää maksaa yli 20 dollaria, eli 14 euroa, eli 90 markkaa. 

Ei kommentteja: