torstai 9. helmikuuta 2012

Voihan fillari!

Eilen minulta varastettiin polkupyörä, toista kertaa elämässäni. Molemmilla kerroilla pyörä on ollut huonokuntoinen ja käytännössä arvoton romukasa, jolla on ainoastaan käyttöarvoa minulle. Kukaan muu tuskin osasi arvostaa Orhipan (ensimmäinen, Turussa pöllitty pyörä) perusluotettavuutta, sillä vaikka käsijarru ei toiminutkaan, ja vaihteista vain yksi, oli se silti mainio menopeli koulumatkoilla. Mr. Pony, eli eilen harhateille joutunut pyörä, oli maastopyörä, jonka takajarru ei toiminut, ja 21 vaihteesta toimi vissiin viisi. Kukaan ei siis voi tienata kymppiä enempää myymällä varastamansa pyörän, joten kysymys kuuluukin: Miksi? Pyörävarkaus tuntuu henkilökohtaukselta loukkaukselta. Koululla kiertelevät vartijatkaan eivät olleet nähneet mitään, eikä valvontakameran nauhalle ollut tallentunut pyörätelineen ympäristöä lainkaan. Koululla pyörivät vartijat ovatkin lähinnä huolissaan tupakoinnista muualla kuin tupakointipaikalla, ja muista tärkeistä asioista.

Tutorointi on ollut tähän saakka yllättävän mukavaa, ja opettaminen on oikeastaan ihan kivaa. Uusi tuttavuuteni on mies, joka heti ensitapaamisella itsensä esiteltyään kertoi oppimisvaikeuksistaan ja syömistään masennuslääkkeistä. Minäkin masennun hänen seurassaan, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös iloisia ja positiivisia tutoroitavia. Olenkin huomannut olevani kuin sieni, tai ehkä kuin peili. Jos olen energisessä seurassa, olen energinen. Jos toista masentaa, minäkin helposti kadotan kipinän. Mahdanko sitten olla niin heikko persoonallisuus, etten itse ole mitään ilman toista ihmistä, josta ottaa mallia? Kotona vietän suurimman osan ajasta Larsin seurassa, onko siis ihmekään jos laiskotuttaa ja makaan vaan sohvalla? Tarpeeksi pitkään tietyn ihmisen kanssa oltuani jotkut imemäni ja heijastamani ominaisuudet jäävät voimaan pidemmäksi aikaa, enhän esimerkiksi enää ole ihan niin realistinen kuin olin vaikka 7 vuotta sitten (Keithille kiitos tästä, positiivisempaa ja leppoisempaa elämänasennetta saa etsiä), enkä pohdi jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia elmukelmulle, kiitos ystävien ja sukulaisten, joilla on ihan mukaviakin pikkulapsia. Toisinaan sitten on parempi ryhtyä tuumasta toimeen itsekseen, ihan vain tämän ominaisuuteni takia. Kävin aikoinaan Turussa jumpassa kaveriseurassa, ja jos kaveri perui menon, en minäkään mennyt. Kun päätin mennä ihan itsekseni, sain muokattua siitä itselleni elämäntavan, eikä salillakäyntini riipu kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Muutenkin olen miettinyt, että milloin ihminen on omimmillaan? En ole ainut, jonka käytökseen seura vaikuttaa. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja muutkin ominaisuudet muuttuvat. Koulussa nörttijengissäni olen ihan erilainen kuin vaikka jutellessani tanssitunnilla tapaamieni ihmisten kanssa. Voiko oma itsensä olla vain kun on yksin, vai onko omana itsenä olo sitä, että tuntee olevansa oma itsensä muidenkin seurassa, vaikka ulkopuolisesta käytös kenties olisikin erilaista seurasta riippuen? Kanadassahan toki monesti pitää olla tosi hyvä ystävä jonkun kanssa, jotta voi sanoa tiettyjä asioita. Siis sellaisia todellisia juttuja, vaikka kertoa huolista ja murheista. Muille aina sanotaan, että hyvin menee ja kivaa on. P-amerikkalaisten ytimeen onkin hankala päästä, ne on niin pirun vieraskoreita!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mihin se sun robbie tai mikä se hieno rockpyörä nyt olikaan, jota joskus pari vuotta sitten esittelit blogissasi, on hävinnyt? tosi tylsä juttu.

t.riikka joka edelleen on täällä :)

Maiju kirjoitti...

Rocky on mun pyörä, ja se on vielä tallessa! Mulla oli koulumatkakäytössä Keithin Mr. Pony, ja se ressukka joutui rosvojen näppeihin. Rocky on nyt haettu anoppilasta, ja on valmiina ensi viikolla kyyditsemään mut kouluun. Rockyä ei sitten saa pölliä, prkl!

Maiju kirjoitti...

Pikaista paranemista sinulle, Riikka. Ehkä mun turinoita on kertynyt taas kasapäin kun seuraavan kerran olet potilaana ja kaipaat ajanvietettä :)

Anonyymi kirjoitti...

moips maiju. enää en ole sairas, mutta käyn säännöllisesti täällä kurkkimassa josko olisi uusia mielenkiintoisia juttuja kanadanmaalta. toivottavasti kaikki on ok. hyviä vointeja.

t.riikka :)