torstai 8. maaliskuuta 2012

Kasvatustyylejä

Lapsettomana minulla ei periaatteessa ole mitään oikeutta kritisoida muiden lastenkasvatusmetodeja, mutta saa kai niistä edes vähän valittaa? Suomalaisista kakaroista minulla ei ole kauhean ajankohtaista kokemusta, joten kuvitellaan, että kritisoin vain kanukkien tyylejä.

Olen maininnut asiasta ennenkin, eli kersat kääritään pumpuliin mielellään kolmikymppisiksi saakka. Täällä tulee telkasta ohjelma, missä "huono äiti" opettaa "hyviä äitejä" relaamaan vähän, eli esimerkiksi kymmenvuotias poika sai itse ekaa kertaa käyttää veistä ruokapöydässä ja ajaa pyörällä. Pumpulisoitumisen lisäksi lapsia kehutaan ja kiitellään ihan hirveästi, ja ainakin minun korvaani moinen kuulostaa oudolta. Vaikka lapsi hädin tuskin pääsisi luokaltaan (tosin luokalle ei kai voi täällä edes jäädä, siitähän voisi tulla paha mieli), vanhemmat silti kehuvat jälkikasvunsa saavutuksia. Olin itse hyvä koulussa yläasteelle saakka, mutta kehuja ei kyllä juuri herunut. Myöskään jokaista piirtämääni viivaa ei kehuttu, minkä takia minusta ei sitten varmaan tullutkaan taiteilijaa. Olen jopa kuullut pottajuhlista, eli kun lapsi oppii käymään potalla/vessassa, pidetään asian kunniaksi bileet. Niihin bileisiin meikäläistä on sitten ihan turha edes kutsua. 

Viime viikolla järkytyin, sillä vaikka olen tottunut paikallisbussissa körötellessäni pumpulikehuskelukasvatustyyliin, todistin tähän mennessä järkyttävintä tapaamaani kasvatustapaa. Kersa venkoili ja vinkui bussissa, ja äiti komensi lasta olemaan paikallaan ja rauhoittumaan. Villekalle lopettikin kiemurtelun, ja äitykkä tyytyväisenä sitten kehui suureen ääneen lastaan: "Kiitos että kuuntelit äidin käskyjä! Kiitos, että tottelit äitiä!" Niinku oikeesti??! Miksei mua lapsena kiitetty, jos tein kuten vanhemmat käskivät? Olettivat vain itsestäänselvyytenä, että vanhempina heillä on oikeus komennella meikäläistä! Joutuuko Villekallen työnantaja 20 vuoden päästä kiittämään joka päivä, että kiitos kun teit työsi tänään, tulethan huomennakin ajoissa taas töihin?

Nyt voitte sitten äiteet kiroilla, että mitä tuo lapseton puuttuu mihinkään asiaan. Ehkä parempi, ettei minulla lapsia olekaan, sillä en varmastikaan kehuisi niitä tarpeeksi julkisilla paikoilla, ja saisin otsaani huonon äidin leiman, ja lapsetkin traumatisoituisivat loppuelämänsä ajaksi.

Ei kommentteja: