lauantai 28. huhtikuuta 2012

Elämä yhtä teatteria

Ei siis minun elämäni. Mun elämästä voitaisiin tehdä sellainen teatteriesitys, missä yksi näyttelijä kiroilee lavalla noin tunnin. Kälyni sen sijaan on varsinainen huomionkipeä prinsessa, ja nyt kun se on raskaana, tämä kaikki vain tulee entistä paremmin esille. Pari viikkoa sitten lanko&käly (toivottavasti näitä eivät käännöskoneet tunne, jos vaikka jollakulla ei ole omaa elämää ja pitää näitä mun juttuja lähteä vakoilemaan) muuttivat uuteen kämppään, ja Keith teki suurimman osan duunista kantaen hellan, pesukoneen, jääkaapin jne toiseen kerrokseen. Käly on raskaana ehkä neljännellä kuulla, mistä minä näitä tiedän, eikä voinut kantaa mitään yläkertaan. Ei mitään. Onneksi kälyn vanhemmat saapuivat paikalle - katselemaan muuttoa. Kälyn isä oli seisoskellut pihalla ja naureskellut Keithille, joka oli raahannut jääkaappia ylös rappusia. "Hahaha, näyttääpä painavalta" kuului kommentti, josta oli tosi paljon apua muutossa. Eli kälyn prinsessageeni on kyllä ihan vanhemmilta peritty. Kesken muuttopäivän muutto keskeytettiin kolmeksi tunniksi, jotta prinsessa saisi vähän lisää huomiota osakseen:

Huomionkipeä prinsessa pääsi elokuvan pääosaan järjestettyään sukupuolenjulkistamistilaisuuden sukulaisille ja ystäville. Käsittääkseni normaalisti ultraäänikokeisiin mennään yksin tai (avio)miehen kanssa. Ei tämä prinsessa. Paikalle kutsuttiin vanhemmat, isovanhemmat, ja kaasokin oli todistamassa vauvan sukupuolen selvittämistä. Pahaksi onneksi käly oli hieman ennenaikaisesti tilannut tämän ultraäänen, eikä lääkäri pystynyt määrittämään sikiön sukupuolta. Koska pippeliä ei näkynyt, käly päätti että vauva on tyttö. Ei kai sillä ole väliä, että lääkäri ei asiaa vahvistanut? Ultraäänikoehuoneessa oli sitten ollut sohvia vieraita varten, ja iso telkkaruutu, jolta kutsuvieraat sitten saivat ihastella tätä elokuvaa. Veikkaisin, että kun tämä tyttöpoika putkahtaa pihalle, koko show muuttuu vielä hirveämmäksi. Kostoksi ostan kersalle äänekkään pattereilla toimivan lelun joululahjaksi. Haha.

Täällä äitiys takaa jäsenyyden klubissa, johon minulla ei ole asiaa. Keithin kavereiden vaimokkeet ovat suurimmaksi osaksi idiootteja, mutta saatuaan lapsia, he eivät vaivaudu edes tervehtimään minua, maan matosta jolla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten paljon synnytys sattuu tai miltä imettäminen tuntuu. Oikeastikaan pari heistä ei enää edes sano minulle hei, kääntävät vain päänsä pois jatkaakseen vauvakeskustelua jonkun toisen Äidin kanssa. Samapa tuo, onneksi minulla on nykyään jopa ihan omia kavereita. Keithin kavereiden vaimot Tania ja Tammy olivat ennen hyviä ystäviä. Tosin Tania on se sama kumisaapas, joka odotteli stop-merkin muuttumista vihreäksi, joten en ole ihan varma, miten moisen idiootin kanssa edes ollaan ystäviä. Joka tapauksessa, Tanian saatua kaksi lasta, he eivät enää jutelleet toisilleen, sillä Tania ei voinut vajota Tammyn vauvattomalle tasolle. Nyt Tammy kuitenkin sai lapsen, ja Tania ilahtui kovasti: "Nyt me voidaan olla taas kavereita kun sullakin on vauva". Siksihän Tammy varmaan sen kersan tahtoikin, että voisi taas olla Tanian kaveri.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

506 ikkunaa

Olenpas laiskotellut kovasti blogin kirjoittamisessa. Loppukokeet vaativat paljon aikaa ja huomiota, ja vaikka tämä lukukausi ei ollutkaan yhtä suuri menestys kuin edellinen, olen silti kelvollinen oppilas. Tämän viikon olen lomaillut Keithin kanssa, tosin loma on kulunut lähinnä kotiaskareiden merkeissä. Ei niitä oikein koskaan viikonloppuna ehdi tai jaksa tehdä, joten tässä ollaan sitten korjailtu putkia ja raivattu puutarhaa ja vaihdettu kesävaatteet vaatekaappiin villapaitojen tilalle. Tänään sain myös pestyä viimeisen ikkunan, ja niistä näkee taas pihalle!

Ikkunoita puunatessani kirosin kuumimpaan helvettiin pohjoisamerikkalaiset miesinsinöörit, jotka nämä meidän ikkunat ovat suunnitelleet. Täällä ikkunat pestään ruiskuttamalla windexiä ikkunaan ja pyyhkimällä se puhtaaksi talouspaperilla. Minä pesen ikkunat tiskiaineella ja vedellä ja sellaisella säämiskäliinalla, ja pesen myös ikkunan pokat. Täkäläisiä ikkunoita ei ole moiseen käsittelyyn suunniteltu, sillä ikkunoiden kehykset ovat täynnä pieniä koloja ja rantuja joihin lika oikein jumittuu ja jää asumaan. Yhden ikkunan karmeista karkoitin hämähäkin ja sen saaliiksi pyydystämät hyönteiset, toisissa kehyksissä oli mutaa. Ilmeisesti ikkunat on tarkoitus ulkoapäin pestä painepesurilla, ja sisäpuolelta tällä windexillä. Naapurit saivat parina päivänä ihmetellä, että mitä se hullu akka puunaa ikkunoiden parissa tuntikaupalla, mutta nyt ovat sitten ainakin puhtaat. Tosin yhdessä lasissa on vielä joku täplä, jota edelliset asukkaat ovat jäljistä päätellen yrittäneet irrotella teräsvillalla. Myös kissan nenänjäljet ovat poissa, mutta palaavat varmasti pian takaisin. Lars oli muuten hyvin innokas, joskaan ei järin hyödyllinen, ikkunanpesuapuri. Ihana Lars!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen

Tänään on pitkis, jota nyt ei ainakaan täällä meidän taloudessa juuri mitenkään noteerattu, paitsi että jätettiin menemättä kouluun/töihin. Virpominen ei taida olla tapana, eikä pajunoksien koristelukaan. Vain suklaamunat tuntuvat kuuluvan pääsiäismenoihin sekä täällä että Suomessa. Huomenna on edessä pääsiäispäivällinen perheen kesken Keithin enolla, jonka luokse on aina kiva mennä. Jäämme Keithin kanssa yökylään, jotta voimme sunnuntaina kotiin palatessamme löytää kissatornadon jäänteet kotoa. Odotin huomista reissua innolla, kunnes viime viikonloppuna John ja vaimonsa ilmoittivat, että pulla on uunissa. Minua kun ei vauvajutut kiinnosta, ja taidan olla allerginen kaikelle aiheeseen liittyvälle lässytykselle, niin nyt odotan kauhulla huomista päivällistä. Pääpuheenaiheena vauva. Janet kun on vielä sellainen, että se ei puheenaiheestaan luovu, vaan pitää kynsin hampain kiinni. Monesti olemme yrittäneet johdatella keskustelua hänen kanssaan esimerkiksi partiojutuista johonkin astetta mielenkiintoisempaan, mutta puhe palaa kuin bumerangi takaisin niihin partiopuuhiin. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä sen verran vahva humalatila, että kersakeskustelu ei enää haittaa. Olisiko 10 promillea sopiva annos?

Mahtaakohan oikeasti olla niin, että ruokavaliosta pitää raskauden takia karsia noin puolet? Adrienne ainakin heti alkoi listata ruokia, joita ei enää voi syödä. Asiasta mitään tietämättömänä on vaikea erottaa huomionkipeyden ja oikean kiellon ero. Esimerkiksi pähkinöitä ei sovi syödä, ettei kakaralle tule pähkinäallergiaa. Taitaisikin olla suotuisinta olla syömättä mitään, jottei lapselle tulisi mitään allergioita. Saakohan vettä juoda? Valitettavasti kyseisen tulevan äidin tapauksessa kyseinen 9 kuukauden paasto saattaisi jopa onnistua nykyisten rasvavarastojen avulla. Heti uutisen kuultuani ja kotiin päästyäni blokkasin tämän tulevan äidin sosiaalimediasivultani, jottei tarvitse lukea noita raskausjuttuja. Ei siinä mitään, onhan se ja sitten se kersa iso osa elämää, mutta kun mua ei kiinnosta enkä jaksa niitä juttuja lukea. Lohduttaudun sillä, että minutkin on varmaan blokattu saman syyn varjolla, sillä tuskin kaikkia, jos ketään, kiinnostavat minun kissajuttuni tai kanadakiukkuni.

Kissoista puheen ollen, Lars on ihana! Se kaivautuu usein päiväunille vierassängyn päiväpeiton alle tai piiloutuu liinavaatekaappiin. Iltaisin se tulee tuijottamaan minua makuuhuoneeseen kun yritän nukahtaa. Yleensä Larsin tuijotus on hyvin tuomitseva, se kai yrittää saada minut tuntemaan itseni maailman matoseksi, jonka ainut tehtävä maan päällä on kissan palveleminen.