perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen

Tänään on pitkis, jota nyt ei ainakaan täällä meidän taloudessa juuri mitenkään noteerattu, paitsi että jätettiin menemättä kouluun/töihin. Virpominen ei taida olla tapana, eikä pajunoksien koristelukaan. Vain suklaamunat tuntuvat kuuluvan pääsiäismenoihin sekä täällä että Suomessa. Huomenna on edessä pääsiäispäivällinen perheen kesken Keithin enolla, jonka luokse on aina kiva mennä. Jäämme Keithin kanssa yökylään, jotta voimme sunnuntaina kotiin palatessamme löytää kissatornadon jäänteet kotoa. Odotin huomista reissua innolla, kunnes viime viikonloppuna John ja vaimonsa ilmoittivat, että pulla on uunissa. Minua kun ei vauvajutut kiinnosta, ja taidan olla allerginen kaikelle aiheeseen liittyvälle lässytykselle, niin nyt odotan kauhulla huomista päivällistä. Pääpuheenaiheena vauva. Janet kun on vielä sellainen, että se ei puheenaiheestaan luovu, vaan pitää kynsin hampain kiinni. Monesti olemme yrittäneet johdatella keskustelua hänen kanssaan esimerkiksi partiojutuista johonkin astetta mielenkiintoisempaan, mutta puhe palaa kuin bumerangi takaisin niihin partiopuuhiin. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä sen verran vahva humalatila, että kersakeskustelu ei enää haittaa. Olisiko 10 promillea sopiva annos?

Mahtaakohan oikeasti olla niin, että ruokavaliosta pitää raskauden takia karsia noin puolet? Adrienne ainakin heti alkoi listata ruokia, joita ei enää voi syödä. Asiasta mitään tietämättömänä on vaikea erottaa huomionkipeyden ja oikean kiellon ero. Esimerkiksi pähkinöitä ei sovi syödä, ettei kakaralle tule pähkinäallergiaa. Taitaisikin olla suotuisinta olla syömättä mitään, jottei lapselle tulisi mitään allergioita. Saakohan vettä juoda? Valitettavasti kyseisen tulevan äidin tapauksessa kyseinen 9 kuukauden paasto saattaisi jopa onnistua nykyisten rasvavarastojen avulla. Heti uutisen kuultuani ja kotiin päästyäni blokkasin tämän tulevan äidin sosiaalimediasivultani, jottei tarvitse lukea noita raskausjuttuja. Ei siinä mitään, onhan se ja sitten se kersa iso osa elämää, mutta kun mua ei kiinnosta enkä jaksa niitä juttuja lukea. Lohduttaudun sillä, että minutkin on varmaan blokattu saman syyn varjolla, sillä tuskin kaikkia, jos ketään, kiinnostavat minun kissajuttuni tai kanadakiukkuni.

Kissoista puheen ollen, Lars on ihana! Se kaivautuu usein päiväunille vierassängyn päiväpeiton alle tai piiloutuu liinavaatekaappiin. Iltaisin se tulee tuijottamaan minua makuuhuoneeseen kun yritän nukahtaa. Yleensä Larsin tuijotus on hyvin tuomitseva, se kai yrittää saada minut tuntemaan itseni maailman matoseksi, jonka ainut tehtävä maan päällä on kissan palveleminen.

Ei kommentteja: