maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksettomuus

Kerrrankin osui juhannusaatto sellaiselle päivälle, että täällä Kanadassakin sitä pystyin juhlistamaan. Paitsi että eihän juhannus ole mikään juhannus jos iltakympiltä on jo ulkona pimeää! Olin salsaamassa kymmeneen saakka, ja kun pääsin kotiin juomaan juhannusaatto-oluttani, ulkona oli jo pilkkopimeää, ja juhannusfiilis tiessään. Myöskään saunaa, järveä, hukkujia, ja myöhään valveilla kukkujia ei ollut missään, eli aika tynkäjuhannus siitä sitten tuli. Hö! Jospa jonain vuonna pääsisi jonnekin napapiirin pohjoispuolelle juhlimaan juhannusta silleen oikeesti. Tai vaikka Suomeen. Viime vuonnahan melkein juhlin juhannusta Suomessa kunnes tajusin aattoaamuna, että lento lähtee kolmen tunnin päästä ja mitään ei vielä ole pakattuna! Ikimuistoinen oli toki sekin juhannus. Jotkut hipit täällä muuten juhlivat juhannusta nimellä Solstice, mutta tuttavapiiriini kuulu tosiaan tasan yksi hörhö joka edes tietää ko. päivän olemassaolosta.

Hukkumiset kuuluvat juhannukseen kuin nyrkki silmään, mutta minäpä en aiokaan hukkua. Suoritin lapsena merenneito- ja hyljemerkit uimakoulussa, ja ilmeisesti ne tarkoittavat sitä, ettei kyseisten merkkien omistaja osaa uida. Käsipohjaa osaan kyllä sujuvasti uida, ja koiraakin ehkä viisi metriä, mutta en osaa esimerkiksi kellua, tai liikkua eteenpäin. En muuten osaa kyllä sukeltaakaan, eli jään johonkin siihen pinnan ja pohjan väliin panikoimaan. Koska viime kesänä huomasin, että en ole vielä liian vanha oppimaan uusia temppuja, ja opin tanssimaan, päätin että tänä kesänä opettelisin uimaan. Kesä nyt toki on jo puolivälissä, mutta vihdoin sain kuitenkin aikaiseksi mennä aikuisten uimakouluun!

Olin uimakoulun ainut oppilas, joten sain teho-opetusta. Kelluin ja polskuttelin hieman, mutta suurin saavutus oli jonkinnäköisellä räpiköinnillä suoritettu noin viiden metrin uinti. Jes! Kinuamisestani huolimatta, tai sen takia, en saanut tarroja tai uimamerkkejä, vaikka täälläkin paikallisia lapsia moisilla palkitaan. Olen kuitenkin kuulemma delfiinitasolla, vaikken merkkiä todisteeksi saanutkaan. Delfiini on täkäläisen asteikon keskivaiheilla, eli ilmeisesti puolet täällä uimakoulussa olevista eivät osaa uida. Delfiininä olen parempi uimaan kuin polskuttelijat, pärskijät, saukot ja hylkeet, mutta en ole vielä uimaritasolla kuitenkaan. Toisaalta on ymmärrettävää että osaan hieman uida, olenhan muodoltani sutjakka valas!

Uima-altaille saa täällä mennä ihan vaikka kesämekossa, ja moni uikin t-paita päällä. Suihkussa pitää käydä ennen altaaseen menoa, mutta ilmeisesti vaatteet/uimapuvun saa pitää päällä. Uimakoulun jälkeen olin suihkussa kun kuulin suihkuhuoneessa jonkun huutelevan apua. Suihkutilaan oli eksynyt vanhempi nainen rollaattorinsa kanssa, ja hän oli eksyksissä, menossa altaalle päin luullen altaan ovea ulko-oveksi. Sieltä sitten suihkuverhon raosta huutelin ohjeita ulko-oven suuntaan. Käänny vasemmalle! Eikun nyt! Ei älä mene sinne! Onnettomuudelta kuitenkin vältettiin, eikä mummo joutunut altaaseen rollailemaan. Tosin Kanadassa, missä kaikkien palveluiden pitää olla kaikille avoinna, eli pyörätuoliramppeja on joka puljun kyljessä, uima-altaaseenkin pääsee pyörätuolilla. Tai vesipyörätuolilla? Altaan vieressä oli sellaista vesieläinten nostoon käytettävää taljaa muistuttava laite, jolla sitten kai saa dumpattua altaaseen ihmisiä, jotka eivät sinne itse voi kävellä. Itselleni kävely on helpompaa kuin uinti, mutta toivon että sinne tällä laitteella heivattujen, kävelemään kykenemättömien, ihmisten kohdalla on toisin.

Ei kommentteja: