torstai 26. heinäkuuta 2012

Mielikuvitusjumppatunti

Olen varsin tyytyväinen nykyiseen kuntosaliini, kuuluhan jäsenmaksuun esimerkiksi uima-altaiden rajaton käyttö ja uimatunnit Wesleyn kanssa. Eilen olin Cardio Challenge-tunnilla, jota vetää melko huonokuntoinen, pelottavan liikunnanopettajan perikuva. Yleensä tunnilla pompitaan joko lattialla tai steppilaudalle, ja askelet ovat hyvin yksinkertaisia. Eilen tuntia oli pelkistetty entisestään - steppilaudan käyttämisen sijaan kuvittelimme, että steppilauta on kuin onkin siinä nenän edessä, ja lattian tasalla sitten askelsimme niitä samoja askelia. Mahtoiko kyseessä olla kuivaharjoittelu ennen suuren ja mahtavan steppilaudan käyttöönottoa? Steppilaudat odottivat kiltisti jumppasalin nurkassa, ehkä ensi viikolla sitten jo saamme askeltaa laudan päälle. Jumppatunnin puolivälissä ohjaaja alkoi jakaa hyppynaruja meille, kunnes päätti, että niiden selvittäminen ja solmujen avaaminen veisi liikaa aikaa, joten kuvittelimme hyppivämme narua. Käsiä piti pyörittää jotta mielikuvitushyppynaru saatiin liikkeelle, ja siinä sitten pompittiin. Mihin kuntosaleja edes tarvitaan, jos kaikki oheistarvikkeet voi korvata vilkkaalla mielikuvituksella? Taidankin lounastunnilla mennä uimaan - allasta ei ole, mutta voinen kroolailla taukohuoneen lattialla.

Tänään on kyllä oikeastikin uimatunnin aika, pääsen uimaan ihan oikeasti, märässä vedessä. Viime viikolla sain uitua sen verran pitkän matkan (=10 metriä), että ansaitsin hyljemerkin! Olen nyt virallisesti hylje, lihaksikas mötkäle paksun rasvakerroksen peitossa. Aion ommella uuden kunniamerkkini uikkareihin kiinni, jotta tietävät sitten muutkin varoa kun Hylje hyppää altaaseen. Pois alta kivet ja männynkävyt, lapset ja vesijuoksuvyöt!

2 kommenttia:

Agentti Apa kirjoitti...

Hahah, naureskelin sun mielikuvitussteppilaudoille. Muttan miten on mahdollista kuvitella sellainen kun eikö ole tarkoitus että sen päälle noustaan seisomaan vuoroaskelin tms. Ilmassako te sitten roikuitte? Ja eikö sen laudan tarkoitus ole tehdä askelluksesta fyysisesti haastavampaa, eikä vaan se että saadaan erilaisia askelkuvioita? Hmm...

Maiju kirjoitti...

Ei me sentään ilmassa leijuttu, mutta eteenpäin askeltaessamme jumppaohjaaja huusi "up", eli nousimme mielikuvituksen voimalla steppilaudalle, jota ei ollut. En totta puhuen tiedä, miksemme käyttäneet steppilautoja, niitä oli vino pino siinä ihan mun vieressä..