lauantai 23. helmikuuta 2013

Jättiläinen

On se kamalaa kun töissä estetään esimerkiksi tänne blogspotiin pääsy työkoneilta. Monesti olen istuskellut toimistossa toimettomana, ja olisin voinut tappaa aikaa tänne purnaten, mutta kun ei vaan voi. Olen työharjoittelussa Hamiltonin kaupungin duunissa taas, tällä kertaa enemmänkin sihteerinä kuin labrarottana. Työ oli aluksi kamalan tylsää, nyt se on oikeastaan ihan mukavaa suurimmaksi osaksi. Minua ei oikeastaan kukaan valvo, eikä kukaan tiedä mitä teen. Yleensä en minäkään. Parasta työnteossa on tietenkin palkkapäivä, joka koittaa joka toinen perjantai. Kummasti ne menot vaan ovat lisääntyneet tulojen lisääntymisen ohella.

Olin viime viikonloppuna ekaa kertaa ikinä Kanadassa keikalla. Menin salsakaverin kanssa Prince Roycen keikalle Torontoon. Prince Royce on sellainen nätti latinopoika, joka laulaa bachatabiisejä. Kuvittelimme kaverin kanssa menevämme keikalle, minkä aikana yleisössä tanssittaisiin bachataa, mutta ihan poikabändikeikkahan se oli. Nuoret latinotyttöset kiljuivat kuin elävältä syötävät possut kun PR sanoi jotain seksikästä espanjaksi tai heitti ruusun yleisöön. Huomattavin ero Suomessa kokemiini konsertteihin ja keikkoihin oli se, että olin koko konserttisalin viiden pisimmän ihmisen joukossa. Latinot ovat niin lyhyitä, että näin moitteettomasti lavalle koko konsertin ajan. Sekin on konserttimaailmassa muuttunut, että kellään ei enää ole kameraa, vaan kaikilla on älypuhelimet nauhoittamassa koko konsertin ajan. PRn astuessa lavalle koko yleisö oli valaistu puhelinten näyttöjen valolla. Nyt kun tähän keikkaputkeen on päästy, niin HIM tuleekin sopivasti toukokuussa Torontoon!


Ei kommentteja: