maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hei beibi anna mulle piiskaa

Palkkasin viime torstaina personal trainerin huutamaan minulle kaksi kertaa viikossa. Käyn ihan itsekseni salilla ja koitan hölkätä inspiraation iskiessä, mutta ruokavalion parantamisesta huolimatta ylimääräinen pelastusrengas on pysyvästi juuttunut vyötärön ympärille. Doug lupasi taikoa sen pois, ja kertoi tavoitteekseen sen, että minä vihaan häntä jokaisen treenin jälkeen. Sopii mulle! Vaikka joidenkin mielestä pomotan muita, kaipaan sitä että joku kertoo (tai mieluiten huutaa) mitä seuraavaksi pitää tehdä, ja kun olen jo luovuttamassa, joku huutaa että vielä viisi punnerrusta perkele! Tänään olis sitten ensimmäinen ihanan kamala treeni edessä. Lihaksiin sattuu jo pelkkä ajatuskin.

Itse asiassa etureisiin ja olkapäihin sattuu sen takia, että lauantaina olin kaverin kanssa huvipuistossa. Vuoristoratojen turvapuomit (tai siis mitkä ne on nimeltään ne olkapäiden yli menevät puomit, jotka pitävät matkustajat toivottavasti turvallisesti vaunussa) aiheuttivat mustelmia. Viimeksi olin vuoristoradoissa ehkä viisi vuotta sitten, ja pelonsekaista jännitystä kummempaa oireilua ei ollut. Tällä kertaa melkein jokaisen radan jälkeen me molemmat käveltiin kuin känniläiset, sen verran heitti päässä. Nyt ymmärrän, miksei äitiä tai iskää juuri vuoristoradoissa mun seurana ole näkynyt. Ei vanhat aivot enää kestä sellasta kieputtelua ja ravistelua. Pävän kohokohta oli ehdottomasti Leviathan, joka kipuaa 90 metrin korkeuteen ja melkein tulee pystysuoraan sieltä alas. Nopeutta kertyy enimmillään 148 km/h, eli ei ihme jos puntteja tutisutti etukäteen. Valitettavasti suurin osa ajasta huvipuistossa meni jonotellessa, toisaalta ehkä ihan hyväkin etten ehtinyt kokeilla jokaista vuoristorataa. Illan päätteeksi ratsastin karusellissa hevosella perinteisen tivolimusiikin soidessa taustalla. Karusellit on vaan niin kivoja, vieläkin.

Ei kommentteja: