maanantai 4. marraskuuta 2013

Hui, Halloween!

Halloween on maailman paras juhla. Saa pukeutua naamiaisasuun ja syödä karkkia. Tänä vuonna en itse pukeutunut miksikään, enkä edes mennyt naamiaisiin, mutta sateisena torstai-iltana jaoin ovella käyneille lapsille karkkia. Sateen ansiosta niitä ei ollut montaakaan, joten söin loppuviikon aikana itse ihan liikaa karkkia. Halloweenkoristeet ovat mielestäni ihania, ja juhlan värit oranssi, valkoinen ja musta sopivat kivasti syksyn ruskan keskelle. Siitä sitten voidaan olla kahta mieltä, että sopiiko Halloween Suomeen. Ehkä kuitenkaan ei, vaikka milloin muulloin aikuiset saavat leikkiä naamiaisasut päällä?

Halloween lapsille on vähän niinkuin pääsiäinen Suomessa virpomisineen, paitsi että täällä vanhemmat kulkevat lasten mukana karkki tai keppostelemassa. Vanhemmat odottavat tiellä tai joskus lähempänäkin ulko-ovea kun lapsoset käyvät keräämässä karkit naapureilta. Yleensä tosiaan lapset eivät edes pääse kovin kauas kotoa, eli suhteellisen tuttujen ihmisten ovilla käydään karkkia hakemassa, mutta silti vanhemmat seuraavat silmä kovana ettei vaan mitään tapahtu Mirja-Petterille. Kanadan malliin tietysti näkee niitäkin tapauksia, että vanhemmat ajavat autolla ovelta toiselle, ja lapsi sitten kipaisee nopsaan autosta hakemaan karkkiannoksensa. Voisivat nämä ihmiset täällä välillä vaikka kävelläkin.

Viimeistä työharjotteluani on jäljellä vajaat pari kuukautta, ja joka aamu taistelen itseni kanssa jotta saan tultua töihin. Minulle luvattiin haastattelussa, että saisin kokemusta vedenpuhdistamon pienoismallin puolelta, mutta jossain vaiheessa haastattelun ja työn alkamisen välillä ilmeisesti pomo päätti, että olen vain labra-apina. Labra ei ole mitenkään hieno edes, kaikki testit ovat yksinkertaisia ja apina siis aivan hyvin voisi tehdä minun työni. En opi mitään, ja sitä paitsi ihmiset täällä ovat todella omituisia, joten en tykkää työstä yhtään. Labraa pyörittää romanialainen nainen, joka kyllä on ihan mukava, mutta toisinaan puhuu puhelimessa romaniaksi koko päivän, tai katoaa yli tunniksi jonnekin siitä kellekään mitään ilmoittamatta. Lisäksi musiikkimakumme eivät ihan mene yksiin, sillä hän tykkää klassisesta pianon pimputtelusta ja oopperasta. Olisipa jo tammikuu, pääsisin takaisin kouluun tekemään läksyjä.


Ei kommentteja: