maanantai 9. joulukuuta 2013

Suomessa

Järjestin itselleni loman syyskuun alkuun, ja ennen viimeisen työharjoittelujakson alkua pääsin Suomeen kyläilemään pariksi viikoksi. Loma oli kiireisin loma ikinä - tapasin monta ystävää hyvin lyhyessä ajassa, enkä edes ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Onneksi Robbie Williams tulee keikalle Suomeen toukokuussa, mikä siis tarkoittaa sitä, että minäkin tulen. Vuonna 2003 Robbien keikka jäi väliin, sillä olin Saksassa vaihto-oppilaana. Tällä kertaa Robbie ei pääse livistämään noin vaan kynsistäni. Siinä samalla lomailen sitten Suomessa muutaman viikon, ehkä vähän kiireettömämmän aikataulun kanssa tällä kertaa.

Suomessa oli vaikka mitä uutta. Karkkivalikoima oli muuttunut hieman, eikä suosikkijäätelöäni Super-puikkoa ole vieläkään tajuttu palauttaa markkinoille. Mopoautot ovet ilmestyneet teille, viime kerralla niitä ei edes ollut. Toivon vaan, että täällä kukaan ei kuule moisesta keksinnöstä.. Se vielä puuttuisi että tiet olisivat tupaten täynnä hitaasti kulkevia, onnettomuusalttiita peltilaatikoita. Toisaalta täällä lapset saavat ajaa oikealla autolla jo 16-vuotiaana (täysin käsittämätön sääntö mielestäni.. alkoholia kun saa juoda vasta 20-vuotiaana, mutta sitten ihmeen kaupalla 16-vuotiaana on muka tarpeeksi vastuullinen ajamaan autolla..), joten tarvetta mopoautoille ei oikeastaan ole. Ei täällä mopojakaan oikeastaan paljoa näy.

Kävin Riihimäen lisäksi Hyvinkäällä, Hesassa, Turussa, Tampereella ja Seinäjoella, eli en ainakaan jäänyt paikalleni makaamaan. Loman yksi tavoite oli luokkakokoukseen osallistuminen, ja vaikka paluulento oli sunnuntaina ihan liian aikaisin aamulla, pääsin sentään moikkaamaan ala-asteaikaisia luokkatovereita. Koko porukka ei tietenkään ollut paikalla, tytöistäkin vain minä ja Mervi. Kaikki tyypit olisin tunnistanut vielä kadulla, että ei me ihan niin paljoa olla sitten kuitenkaan muututtu. Elämä on vienyt tovereita ties mihin suuntaan, ja kaksi on joukosta jo pysyvästi poissa. Mielelläni olisin jutellut pidempäänkin kaikkien kanssa, mutta aamuherätys kello viideltä ei oikein innostanut juhlimaan pikkutunneille saakka. Toivottavasti vielä jonain päivänä tavataan, ainakin jollain kokoonpanolla. Monet ovat pysyneet tai palanneet Riksuun, mahdankohan minäkin vielä joskus?

Ei kommentteja: