tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kätevä maa

Heipsis! Käväisin Suomessa tuossa vajaa kuukausi sitten, ja eroavaisuudet näiden kahden maan välillä tuli taas huomattua. Päällimmäisenä oli ehkä ajatus siitä, miten Kanadassa kaikki on niin kovin käyttäjäystävällistä. Asiakas todellakin on aina oikeassa, ja elämästä noin muutenkin pyritään tekemään kovin vaivatonta ja helppoa. Tai no, tietyllä tapaa ainakin. Kerron pari esimerkkiä.

Pikaruoasta olen ehkä jo kertonutkin, mutta kerron taas, sillä Suomessa kävin Hesellä pari kertaa. Pakko myöntää, vaikka hävettää. No, joka tapauksessa. kuten ehkä toverit suomalaiset tiedätte, ruokaa saattaa joskus joutua odottelemaan. Ne kylmät ranskalaiset on yleensä syöty jo moneen kertaan siinä vaiheessa kun hampurilainen vihdoin tuodaan pöytään. Ei täällä! Mäkissä ja muissa alan ravintoloissa on yleensä töissä moninkertainen määrä ihmisiä Suomen vastaavan kokoiseen ravintolaan verrattuna. Yksi ottaa vastaan tilauksen, toinen annostelee juoman, kolmas ranskalaiset ja pari tyyppiä häärää purilaisen kimpussa. Ainoastaan kananugetteja joutuu odottelemaan niiden kypsennysajan takia, mutta yleensä ruoan saa saman tien tarjottimelle tilauksen tehtyään. Kätevää, noin niinkuin kuluttajan kannalta. Mitä siitä, jos työntekijöille maksetaan minimipalkkaa, eikä juuri kellekään tarjota työntekijän puolesta sairausvakuutusta. Työtuntimäärä on yleensä juuri alle sen rajan, jonka ylitettyään työntekijä olisi oikeutettu vakuutusetuun jne.

Toinen kätevyysjuttu on käynyt myös mielessä aiemmin, ja tämä on nyt sitten jatkoa tuolle edelliselle koirakeskustelulle. Koira siis ainakin meidän tuttujen taloudessa on usein sellainen esine, jonka hoidosta ei tulisi olla juurikaan vaivaa. Pitääkö sen kanssa oikeasti lenkkeillä? Miten ärsyttävää, että takapihalle päästetty koira tekee tarpeitaan ympäri pihaa. Miksi se repii kenkiä ja muita juttuja, vaikka on saanut olla ulkona takapihalla ainakin tunnin tällä viikolla? No, joka tapauksessa, kissojen laita on vähän samalla lailla. En ikinä muista Suomessa edes kuulleeni kissojen kynsien poistosta. Täällä toimenpide on hyvin yleinen, ja kissanpentuja yleensä mainostetaan saatavaksi rokotettuina ja kynnetkin on jo poistettu. Ajattelin, että kyseessä on taas mukavuusjuttu, sillä kyllähän nuo kissat välillä raapivat huonekaluja. Ehkä huonekaluistaan pitävät ihmiset päätyvät poistattamaan kissoilta kynnet? Dokumentti The Paw Project kertoo siitä, miten kynsileikkaukset tehdään, ja mitä seurauksia niillä on. Suuri osa leikkauksen läpikäyneistä kissoista päätyy kodittomina joko nukutettavaksi tai jonnekin kissataloon odottamaan uutta omistajaa, sillä kun niiltä viedään niiden ensisijainen puolustusmekanismi (=kynnet), ne usein alkavat purra omistajiaan. Kynsien amputointi on lisäksi kivulias toimenpide, jonka seurauksena kissa useinkaan ei pysty kaapimaan hiekkaa hiekkalaatikolla, ja alkaa sitten tehdä tarpeitaan minne sattuu. Joskus kynsi saattaa alkaa kasvaa uudestaan tassun sisällä, ja aiheuttaa tietysti suunnatonta kipua. Dokumentissa kynsien poistoa verrattiin koirien hampaiden poistoon, sillä koiranpennut usein jyrsivät kaikenlaista kohdalle osuvaa. Leikkaus sinänsä vastaa sormenpäiden amputointia ensimmäisen nikaman kohdalta. Miksi moinen operaatio on edes sallittu? Sen puolustajat sanovat, että monet eivät tahdo kissojen kynsivän huonekalujaan, eli eikö ole parempi, että kissalla on koti, vaikka sitten kissa joutuisikin olemaan tuskissaan loppuelämänsä. Meillä kissat lopettivat sohvan kynsimisen kun saivat raapimapuun ja pari raapima-alustaa. Yksinkertaista. Jos ei halua "pilata" sisustustaan kissoille suunnatuilla tavaroilla, voi kissojen kynsiin ostaa muoviset suojatupet. Ne pysyvät pari viikkoa paikoillaan, ja niitä saa vaikka minkä värisenä. Ehkä Larskin mielummin kulkisi pinkit kynnet esillä kuin ilman kynsiä, mutta jotenkin tämä omistajien mukavuudenhalu lemmikin hyvinvoinnin kustannuksella kuvastaa mielestäni tätä pyrkimystä helppoon elämään pahimmillaan.

Kolmas kätevyys onkin sitten sellainen, mistä minulla ei ole mitään tietoa Suomen päässä. Ehkä joku osaa valaista asiaa?! Täällä on ilmeisesti kovinkin yleistä se, että avioliitossa olevat, jo pari lasta saaneet pariskunnat päättävät, että mies käy vasektomiassa, eli siemenjohdinten katkaisussa (kiitos Hesarin käännöskone, syyttäkää sitä jos käsite edelleen jäi hämäräksi). Appiukko joutui operaatioon Keithin pikkuveljen synnyttyä, ja nyt Keithin kaveritkin ovat alkaneet käydä leikkauksessa pari lasta tuotettuaan. Onko tämä yleistä Suomessa, vai turvaudutaanko Suomessa samanlaiseen ehkäisyyn mitä käytettiin ennen lapsiakin? Olen miettinyt sitä, että onko taustalla joku naisten tarve varmistaa, että mies ei saa lapsia muiden naisten kanssa, vai onko se vaan taas tälläinen kätevyysjuttu? Kuinka monet pariskunnat harrastavat seksiä kuin kaniinit niin, ettei sitä ehkäisyä voisi jollain muullakin tapaa järjestää? Nyt en voi suoraan tuomita kanukkeja mukavuudenhalusta, sillä en tiedä suomalaista käytäntöä, joten kertokaa miten asiat ovat, pliis! Jotenkin tämä vaan sopii samaan sarjaan tuon kissojen kynsileikkausten kanssa, joten luokittelin sen heti pohjoisamerikkalaiseksi laiskuudeksi ja helppouden tavoitteluksi.

Ei kommentteja: